lauantai 30. heinäkuuta 2016

Omia ajatuksia

Haluaisin puhua, olla kuin kaikki muut, haluaisin kertoa ajatukset helposti. Minulla on paljon mielessä, mutta paljon niistä jää vain itselle, kun muilla ei ole aikaa, joka on täysin ymmärrettävää, ihmisillä on paljon tekemistä.

Raskasta on jos/kun läheisimmät eivät ymmärrä, ne joiden kanssa ollaan tekemisissä koko ajan. Ehkä se voi heidän silmissään näyttää juuri vallan käytöltä tai muulta sellaiselta. Voi että kun olisikin vain vallan käyttöä, senhän voisi lopettaa kun haluaa. Enhän minä enään haluaisi. 

En ymmärrä miksi puhutaan VALIKOIVASTA puhumattomuudesta, eihän sitä itse valita. Se vain on. Eikö parempi nimitys olisi vaikka osittainen puhumattomuus tai joku muu. Lääkärin lausunnossa minulla lukee "valikoiva mutismi". Minulle tulee mieleen sanasta valikoiva että itse valitsee vaikka edellisenä päivänä suunnittelee huomenna puhun tuolle mutta en tuolle. 

Toivottavasti mutismi tulee jossain vaiheessa enemmän tunnetuksi, en tietenkään toivo että monelle se tulisi omalle kohdalle, mutta toivon että ihmiset ottaisivat asiasta ensin selvää ennen kuin alkavat arvostella.

Kiusaaminen! Miksi pitää sen takia kiusata kun ei pysty puhumaan, eihän esimerkiksi kiusata jos ei voi syödä tiettyä ruoka-ainetta. Kummallekaan näille ei vaan voi mitään. Sitä kiusaamista tuskin saadaan kokonaan pois tästä maasta. 

Pari vuotta sitten meillä oli tunti erilaisuudesta, kaikki on erilaisia jotkut ei kävele, jotkut ei osaa kirjoittaa tai lukea, joillain on valkoinen keppi, jotkut ei puhu. Se oli jotenkin hyvä tunti. Sillä tunnilla opettaja sanoi et jotkut puhuu ekana päivänä, jotkut viikon päästä, jotkut kuukauden, jotkut jouluna, jotkut ei silloinkaan ja se on vaan niin eikä muiden tarvitse asiaan puuttua. Samaisena päivänä hän sanoi minulle että kertoisin heti jos joku kommentoi puhumattomuutta, koska ei hyväksy kiusaamista missään muodossa. Kerran vain yksi poika kysyi "Miksi (nimeni) ei puhu ollenkaan?" opettaja oli tällä hetkellä läsnä ja kuuli. Sanoi pojalle ettei hänen tarvitse asiaan puuttua eikä kommentoida. Onneksi hän oli tuolloin läsnä. Suoranaista kiusaamista tämän takia ei koulussa ole ollut.

2 kommenttia:

  1. Eksyinpä taasen blogiis, ja tännehän on tullu paljon uutta mielenkiintosta tekstiä! :)

    Valikoivalla mutismilla viitataan siihen, et mutismi valitsee esiintyvyyden, ei suinkaan itse mutisti :) Jos on pelkkä mutismi, sillon ei puhu missään eikä koskaan. Valikoivalla taas tarkotetaan mutismia, joka saattaa esiintyä esim. pelkästään koulussa ja sit vaikkapa kotioloissa ei tiedäkään moisen olemassa olosta.

    Tykkään ajatella mutismia vähän ku jonain oliona, koska ite ei valitse tai valikoi mitään, vaan mutismi valikoi ja tekee ne päätökset.

    Itellähän on kanssa toi valikoiva diagnoosina (kommentoinkin tuohon toisiks ekaan postaukseen joskus), ja itellä se meni just niin et lapsena en koulussa puhunu mitään. Opettajalle pystyin kuiskaamaan mut vaan jos luokassa ei ollu niin hiljasta, et kuiskaus ois kuulunu. Kahen kesken puhuin ihan normaalisti. Tykkäsin enemmän aikuisista ku lapsista/oman ikäsistä, mut silti en voinu puhua jos tilassa oli liian monta henkilö. Joku kaks oli ehoton maksimi, ja sekii usein vaihteli sen mukaan, kuin "virallinen" tilanne oli.
    Kotona olin melko vilkas, vaikkakii ujo. En muista olinko puhelias jos ihmisiä oli enemmän, mut sos.fob. takia en tykänny poistuu huoneestani jos olkkarissa oli paljon ihmisiä vaikka synttäreitten takia. Arjessa mutismi näky(y) kuitenkii sanalukkoina, vaikkei varsinaista puhumattomuutta oiskaan ollu koulun ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tämä että monet ajattelee "ei se halua puhua" tai "ei sitä kiinnosta" EI NÄIN...

      Poista

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...