Elämä on niin hyvin!

Taas ollut hyvä mutta raskas päivä. Tärkeä tukihenkilö jää eläkkeelle. Ihminen joka ymmärtää lähes täysin katseesta.

Oli koulun avajais kirkko, tykkään kirkko käynneistä. Jotenkin hyvä olo siellä. En laula tai osallistu, mutta olen mukana tilaisuudessa. Siellä loppu puolella sitten aloin puhumaan avustajalle. Kuuli ja ymmärsi hyvin mitä sanon ja osasi reagoida hyvin. Ymmärtää jonkin verran myös sanatonta viestintää. Tänään juteltiin iltapäivällä pitkän aikaa, joku muu päivä toivottavasti uudelleen.

Pysyin tänäänkin koko päivän tunneilla ja sain kerrankin tehtyä tehtävän loppuun.

Kiinnyn ihmisiin tosi helposti, liian helposti.  Ei pitäisi. On niin inhottava tunne kun joutuu luopumaan, eikä ole enää sitä tuttua ja turvallista ihmistä.

Kaikki on niin hyvin. Minua ymmärretään. Saan tehtävät tehtyä ja opettaja hyväksyy puhesovelluksen, en tiedä hyväksyykö kaikki, mutta olen käyttänyt muutamilla tunneilla. Ehkä käytäntö tunnilla on vaikeampi käyttää, ei välttämättä kuitenkaan mahdoton.

Minulla on joitakin kavereita luokalla, entisiä tuttuja ja yksi uusi.

Huomenna alkaa vasta päivällä, tai aamulla on ensin hetki ja sitten päivällä uudelleen, kestää ihan 16 asti. En usko että kovin raskas päivä. Ainakaan nyt kun toistaiseksi on kokoaikainen tuki.

Anteeksi tekstin lyhyys jos jotakuta haittaa, mutta ei nyt tule mieleen tähän aiheeseen muuta.

Avustaja

Vaikka ei olekaan nyt henkilökohtaista avustajaa, niin silti helpottaa paljon kun on luokka-avustaja. Tänään aloitti, ymmärtää tai selkeästi haluaa ymmärtää mitä ajattelen tai haluan kertoa. Varmasti tulen hänen kanssaan toimeen, kun jo nyt meni hyvin. Aluksi vain säikähdin kun tuli asuntolaan tervehtimään. Uskaltaa koskettaa ja se helpottaa. Tunnen olevani tässä ja nyt. Ja tunnen olevani hengissä. Vaikka oli pitkä päivä niin jaksoin silti suhteellisen hyvin.

Huomenna on vähän lyhyempi päivä ja sama avustaja on koko päivän siinä. Kunhan saa wilma tunnukset niin voin kertoa hänelle viestillä enemmän. Toivon ettei siihen mene kovin kauaa, sitten avustajakin oppii tuntemaan vielä paremmin.

Tuntuu ehkä aika helpolle alkaa hänelle puhumaan, jotenkin niin rauhallinen ja aikaa antava. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Nyt jo jotain selkeästi ymmärtää, vaikka vasta on ollut ensimmäinen päivä. Joillain on tämä taito jo syntyessään. Ehkä niillä on sitten se parhaiten, en usko että sitä voi oppia elämän myötä.

Jos nyt alkaisi koulu menemään paremmin, tähän asti satunnaisesti olen ollut tunneilla. Jotenkin "jumiudun" mutta toivotaan että asiaan tulee nyt muutos ja "jumiutuminen" jää historiaan. Jos nyt pääsisin kaikille tunneille, enkä lähtisi kesken pois.

Juhlat ja tilaisuudet

Niitähän on kaikilla elämän aikana. Ja siellä on välillä myös vieraampia ihmisiä. Omalla kohdalla tälläisiä on ollut ristiäiset ja hautajaiset. Hautajaisissa on kuitenkin normaalia olla omissa oloissaan. Ristiäisiä on ollu muutamia.

Jokunen vuosi sitten minua koitettiin saada lukemaan Raamatusta joku kohta. Ei meinannut kukaan ymmärtää etten voi lukea. Kysyttiin etukäteen olenko sen lukemassa. Monta kertaa kysyttiin, vastaus aina sama "EI" Monta kertaa vastasin ja vihdoin meni ymmärrykseen. Se lukeminen yleisesti on varmaan monille vaikea, vaikka kaikki olisi sillä lailla tuttuja. Tuossa tilanteessa taisi olla sisarukseni kastetilaisuus, eli kaikki olivat tuttuja ja kaikille puhun.

Hautajaisissa tosi monta vuotta sitten minulla oli ihan pieni teksti kun sinne arkun päälle ne kukat vietiin. Silloin ei ollut vielä yhtä paha tilanne, mutta ei ollut kaikki tuttuja, oikeastaan suurin osa oli vieraita. Jätin sen kukan vain arkun päälle.

Ihan pienenä olen ollut häissä, mutta siitä en mitään muista. Tuskin olin edes vielä koulussa tai ehkä juuri aloittanut koulun. Nyt ei ole edes häitä tiedossa.

Periaatteessa myös kevätjuhla on tilaisuus niin kerron nyt siitäkin. Olen usein jäänyt pois syystä tai toisesta. Kun koulu loppuu niin useinhan päättävät hakevat todistusken edestä. 9.lk oli etukäteen luokanvalvojan kanssa sovittu että haen äidin kanssa todistuksen tilaisuuden jälkeen opettajanhuoneelta. Lisäopetuksen aikaa en muista. En ollut koko salissa, olin ulkopuolella ohjaajan kanssa. Nyt viimeksi en ollut koko tilaisuudessa. Jatkosta ei ole tietoa.

Ihmisiin luottaminen

Kaikilla on hyvä olla ihminen kehen voi luottaa ja turvata myös akuutisti. Minulla on tällainen ihminen, tosin jää pois keskiviikkona. Olen miettinyt miten sen jälkeen pärjään, kuka minua sen jälkeen ymmärtää pelkästä katseesta, ilman sanoja. Ei kukaan, ei kaikki osaa sitä. Ei sitä voi kyllä vaatia. Jotenkin olen ymmärtänyt että se on synnynnäinen ominaisuus. Oma opettaja sanoi että pitäisi löytää joku toinen ihminen kehen luotan akuutisti, mutta en kenellekään muulle ole koskaan puhunut samanlailla. Tälle juttelen jopa useita tunteja, mutta muille huonommin. Tänään vielä juteltiin kaikesta. Tulee käymään vielä koululla, mutta se on silti eri asia, ei ole enää sillein tavoitettavissa. En voi turvata akuutti hetkellä.

On tietenkin muitakin ihmisiä, mutta muille kun en pysty oikein puhumaan. Kommunikoin kyllä monien kanssa kenen kanssa kuuluukin. Saattaa riippua päivästä minkä verran otan kontaktia vai otanko ollenkaan. Vaikka jos olen tosi väsynyt niin en voi ottaa sillein kontaktia. Se väsyttää vaan paljon. En osaa selittää. Periaatteessa niin kuin jonkun suorituksen jälkeen tulee väsynyt olo, samanlainen tulee minulle jos joudun olemaan paljon ihmisten kanssa. Sitten tarvitsen jopa nukkumis aikaa...

Pääsen mukaan keskusteluun

Ainakin opettaja C hyväksyy kännykän tosi hyvin, ja pääsen silloin ainakin mukaan, jos vain satun kerkeämään. Tänään en kerennyt mutta pidin kännykän koko tunnit sylissä. Tunsin olevani jotenkin "vapaampi" kuin aiemmin, en yhtään tiedä mistä mahdollisesti johtuisi. Tämän tunteja on ensi viikolla paljon, toivon että ne menee yhtä hyvin ja pääsisin enenemässä määrin mukaan keskusteluun. Uskon sen toiveen vielä toteutuvan.

Opettaja B kysyi minulta tänään "Mitä teitte tunnilla, mitä sinä teit?" En toistaiseksi ole hänelle voinut vastata, mutta kirjoitan wilma viestejä. Kun en nyt vastannut niin sanoi jotain "En ymmärrä sinua, puhu." Onneksi olin valmiiksi istumassa ni ei kovin pahalle tuntunut päässä. Vielä sen jälkeen kysyi: "Sovitaanko että puhut minulle jossain vaiheessa?" Näytin että kyllä, koska uskon siihen että joku päivä puhun, mutta ajattelin laittaa viestiä ettei siihen kannata kiinnittää huomiota, laitan sen viestin ehkä jo tänään ettei se taas jää ja etten taas joudu samaan tilanteeseen.

Huomenna lähden aiemmin pois koululta kuin ennen. Ei ole niin paljoa tunteja niin pääsen jo ennen puolta päivää lähtemään. Mennään yhdessä kaverin kanssa.

Anteeksi kirjoituksen lyhyys jos joillekin siitä on haittaa, mutta jostain syystä ajatus ei nyt oikein kulje.

Mutismi ja kommunikointi

Tätä aihetta olen sivunnut jo monessa tekstissä, mutta tehdään sitten täysin oma kirjoitus aiheesta kommunikointi, kun se on niin hankala joillekin ymmärtää mitä se tarkoittaa, juuri tänään sain taas kuulla asiasta aika tiukasti, mutta siitä valittaminen kun ei auta, päinvastoin.

Ihmisille luontainen kommunikointitapa on puhe, se on nopeaa ja monen kanssa voi kommunikoida kerralla. Mutta on useita syitä ettei se tapa olekkaan puhe vaan joku muu. Voi olla ihan kielellinen erityisvaikeus, tietääkseni osa kuuroista ja lähes kuuroista osaa kuitenkin jonkin verran puhua, tai tapailla sanoja. (en mene vannomaan) mutismi on myös syy puheen puuttumiseen, on varmaan paljon muitakin kuin nämä esimerkit, mutta niihin en nyt ole puuttumassa.

Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää että ei kiinitetä mitään huomiota kommunikointi tapaan, vaan reagoidaan ihan samanlailla kirjoittamiseen ja puhumiseen. Ilmeet, eleet ja viittomat voivat joissain tilanteissa olla vaikeita. 

Tänään oli aloituspalaveri opeettajan kanssa. Olin kirjoittanut esitietoihin mutismsita. Opettaja selkeästi todella halusi ymmärtää mikä se on ja mistä se tulee. Mutta kun en itsekään tiedä. Kysyi kenelle puhun ja miten sen valitsen. Kerroin joitain kenelle puhun, mutta en osannut vastata miten sen valitsen kun se ei oikein ole itsestään kiinni vaan jostain muusta.

Jos minun odotetaan puhuvan ja kysytään monta kertaa niin siitä tulee jotenkin huono olo, en tiedä miten. Tulee vain. Kerran (vai kaksi) olen sen takia ihan pyörtynyt. Ja sanon aina näiden jälkeen et saa kysyä, mutta ei montaa kertaa. Yksi kerta riittää. Jos en vastaa niin sitten en vastaa. Ja toivon että ihmiset hyväksyvät eri kommunikointi keinot.

Jos minulta kysytään kelloa, voin sen aivan yhtä hyvin näyttää kännykästä kuin sanoa. Ei ole kauaakaan kun joku nainen kysyi ja ihan selkeästi tulin ymmärretyksi kun näytin kännykästä kelloa. Kyllä siitä katsoi ja kiitti, se on ihan hyäksyttävää.

Latasin uuden puhesovelluksen kännykkään, edellinen ei ole oikein käytännöllinen tunnilla kun ei meinaa kuulua, ainakaan jos opettajalla alkaa olee ikää ja kuulo heikentynyt. En osaa vielä sitä käyttää, mutta uskon että sen oppii. Tai sitten keksin keinon äänen vahvistamiseen. Mitään ideaa ei tosin vielä taida olla.

Olen siitä kiitollinen että kännykkä on sallittu apuväline tunnilla, en tiedä onko joka tunti, mutta koskaan en ole siitä saanut vielä ainakaan sanomista kun sitä pidän siinä esillä, vaikka harvoin kerkeän vastaamaan, muutaman kerran olen kerennyt vastaamaan kuitenkin, jotenkin tuli tosi hyvä mieli kun ainakin yksi opettaja ottaa puhesovelluksen ihan samanlailla kun puheen. Sen avulla kuitenkin tulen ymmärretyksi.

Oma rauha

Tämä on jotenkin niin mahtavaa. En osaa oikein edes sanoittaa. Päivän jälkeen on aivan hiljaista, vain oven takaa kuuluu askelia, puhetta ja avainten ääntä, mutta huoneessa olen ihan yksin, tietenkin aina hälytyksestä saan apua jos jotain on, mutta nyt on ollut sillein jotenkin hyvä etten ole tarvinnut, enemmänkin tulee tilanteita aamulla ja myöhään illalla.

Meidän luokalla on paljon opiskelijoita joilla on jokin avuntarve. (kaikilla) joillain se näkyy ihan koko ajan, joillain ajoittain tai ei ollenkaan. On ainakin kaksi kenellä se näkyy ihan koko ajan niin nämä kaksi ovat huolehtineet usein että minulla on kaikki hyvin, jotenkin todella liikuttavaa, että opiskelukaverit seuraa miten voin ja osaa pyytää apua jos näkee että huononee liikaa, tai että kohtaus on alkamassa. Itse en välttämättä siinä vaiheessa enää voi pyytää apua, ainakaan puhumalla vaikka jollekin siinä olevalle muuten puhuisin, siinä tilanteessa vain häviää viimeisetkin mahdollisuudet puhua, enkä jälkeenpäin edes muista kunnolla mitä tapahtui.

Joillekin on oman rauhan merkitys suurempi kuin toisille. Jotkut eivät sitä melkein yhtään tarvitse, minä tarvitsen monta tuntia päivässä, haluan tehdä vain omia asioita, sillein ettei kukaan ole läsnä samassa huoneessa. Aina tämä ei ole mahdollista ja se on vain hyväksyttävä, mutta siitä tulee sitten ihan fyysisesti paha olo. Voi alkaa koskea päähän ja väsyttämään. Eilen oli todella voimakkaasti, tänään ei niinkään, ehkä ihan vähän.

Joskus voisin olla koko päivänkin yksin. Mutta sekin alkaa sitten jo väsyttää. Varmaan pari kertaa on sillein ollut että olen aamusta iltaan yksin, ehken useampaa päivää jaksaisi, en ole koskaan kokeillut. Saaattaisi kuitenkin olla kokeilun arvoista, en tiedä sitten.

Minulla on aistiyliherkkyyksiä etenkin kuuloon ja hajuun liittyen, se varmaan osittain selittää niin pitkää oman ajan tarvetta ja sitä että haluan olla vain huoneessa ja kuunnella hiljaisuutta. Joillekin se voi olla vaikea ymmärtää kenellä ei tätä ominaisuutta ole. Siinä on kuitenkin hyviä ja huonoja puolia.

Välillä tuntuu että ei vain jaksa

Taas opettaja C puhui miten pitäisi PUHUA kaikkien kanssa. Olla yhdessä ja ryhmäytyä. Mutta olen todella väsynyt. En jaksa. En jaksa olla muiden kanssa koulun jälkeen. Tarvitsen omaa aikaa. Tämä opettaja ei vissiin tiedä mutismista kohdallani, en tiedä tietääkö yleisesti.

Onneksi olen asuntolassa, omassa huoneessa. Minulla ei pitäisi olla mitään hätää. Olen vaan koko illan levännyt.

Ryhmätilanteet kuormittaa niin paljon ja voimakkaasti. Toivon ettei mene montaa päivää tästä selviämiseen. Vaikka sain olla välillä itsekseni, mutta silti. KOKO PÄIVÄ ryhmäjuttuja on liikaa, jossain vaiheessa on pakko ajatella itseään ja antaa olla. Tuskin on kenenkään edun mukaista että olen huonossa kunnossa monta päivää.

Tänään olin kuulemma jo selkeästi kuormittunut, esim.kesken pelin pysähdyin ja jossain vaiheessa vaan jatkoin toimintaa ilman mitään.

Jännä miten aina odotan maanantaita, mutta sitten taas viikolla odotan viikonloppua. Mikä olisi siis hyvä... Sen kun tietäisi.

Kaupassa käynti

Tein oman kirjoituksen junassa ilosta niin ajattelin että tekisin myös kaupassa käynnistä. Jossain kirjoituksessa vähän otin asiaa esille.

Yleensä tiedän hyvin kaupassa mistä mitäkin löytyy, mutta aina en. Sitten sitä joutuu kysymään. (Ellei aio koko päivää etsiä) Minullahan on aina kännykkä mukana niin sen avulla voin kysyä, jos ei akku ole loppu. En kyllä muista kertaakaan että akku olisi ollut sillein loppunut. Kirjoitan viesteihin tai puhesovellukseen.

Kassalla kyllä tervehdin ja kiitän. Nyökkäämällä. Joidenkin mielestä se ei ole kiittämistä tai tervehtimistä. Minun mielestä se on ihan hyvä.

Luin viime kesänä keskustelua miksei ihmiset tervehdi kassalla. Jotkut oli ihan sitä mieltä ettei kiinnosta, ei ole tapoja. Jotkut on sitä mieltä et eleet riittää kiitokseksi. Jotkut kirjoitti et niin monta kertaa tervehtii että saavat vastauksen. Olen onnellinen etten koskaan ole tuollaiselle kassalle erehtynyt. Usein vähän katson mihin kassalle menen. Sitten oli myös joku kirjoittanut että sellaisia asiakkaita on jotka on töykeitä. (siis oikeasti) murahtelee, pyytää tupakkaa ja valittaa kuinka hidasta palvelua. Sitten vain nappaa vaihtorahat ilman kontaktia. Toi on ehkä vähän outoa. Mutta siinäkin saattaa olla jokin syy, syy jota ei kaikki tiedä.

Tutustuminen

Miksi kun aloittaa koulun niin pitää olla kaikkea ihme tutustumisleikkejä ja mahdollisesti jopa leiri? Varmaan suurin osa jännittää niitä leikkejä, mutta minulle ne on painajainen. Jotkut varmaan kuitenkin tykkää, jotkut pääsevät siinä täysin elementtiinsä. Koitin opettajalle kertoa, mutta en voinutkaan sanoa loppuun. Laitoin tekstiviestillä, mutta siihen en koskaan saanut vastausta enään. Olen päivien jälkeen tosi väsynyt. Demi.fi sivulla oli vasta noista leikeistä keskustelua ja siellä oli hyviä kannanottoja kaikille osapuolille.

Joillekin on kuitenkin helpompi tutustua jollain muulla lailla kun istua piirissä ja toimia joidenkin "sääntöjen" mukaan.

Joskus yli vuosi sitten oli jokin pari juttu. Oltiin tutustumassa toiseen luokkaan niin piti valita toiselta luokalta ihminen. Ja haastatella sitä. Sitten piti esitellä se muulle luokalle. Olin ihan hetken siinä alussa. Onneksi oli tauko ni sen jälkeen on aina helpompi jäädä pois. Joidenkin mielestä se on tosi väärin että jää pois. Mutta jos ei asialle itse voi mitään. Kokee poisjäännin ainoana vaihtoehtona.

Jossain syystä olen ollut väsynyt nämä pari päivää, vaikka olenkin nukkunut hyvin muutaman yön.

Jälleen perjantai

Alkuviikosta oli hieman vaikeampaa, mutta ke-pe on ollut mukavaa ja on ollut parempi olla.

Asuntolassa tehtiin uusi järjestely että saisin nukuttua paremmin, se auttoi jo heti. Nukuin ihan äärettömän hyvin. En herännyt kertaakaan koko yön aikana.

Olen nyt useampana päivänä uskaltanut pelata muiden kanssa pelejä. Eikä sillä ole ollut väliä kuka se pelikaveri on. Tosin aina ollut ohjaaja mukana, mutta kuitenkin. Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan tuollaisiin tilanteisiin itseäni, mutta nyt se menee tuosta vaan.

Saan käyttää tunneilla puhesovellusta. Muutaman kerran olen kerennyt vastaamaan, kun monet vielä "möläyttää" ennen kun saavat edes luvan vastata. Tuntui niin mukavalle kun eilen pääsin ensimmäistä kertaa vastaamaan. Aiemmin en ollut kerennyt tai osannut. Mutta nyt senkin aika vihdoin tuli. Ja varmaan samoja tilanteita tulee lisää.

Yksi opettaja oli kysynyt omalta opettajalta että puhunko sille. Oma opettaja oli vastannut et ihan oikeita juttuja ja pitkiäkin juttuja, ei enään vain yhdellä-kahdella sanalla. Haluaisi kuulemma tämä toinenkin opettaja kuulla. Uskon että kuuleekin, mutta oma opettaja oli jo viime vuonna jonkin verran tekemisissä ja tämä toinen on vasta aloittanut tänä vuonna, eikä ole oikein vielä kerennyt jutella minulle. Oma opettaja jutteli ennen kuin edes puhuin sille. Onneksi meillä on juuri paras opettaja keitä oli vaihtoehtoina.

Ihmisiin tottuminen?

Olen useamman  päivän ajan miettinyt, voinko tottua uusiin opettajiin ja luokkalaisiin. Ja etenkin että miten kauan se vie? Aika helpottaa moneen asiaan. Omaan opettajaan olen tottunut melkein täydellisesti. Samoin muutamiin luokkalaisiin, jotka olivat entuudestaan tuttuja. On minulla onneksi myös yksi uusi kaveri jonka kanssa tullaan toimeen oikein hyvin. Koulukaan ei ole vaihtunut, onneksi niin ei tarvitse vielä uuteen kouluunkin tottua, mutta silti ollaan eri puolella koulua, en tunnista paikkoja, enkä muista missä on mitäkin, ehkä siihenkin auttaa se aika, vaikka onkin ajoittain tosi vaikea hahmottaa missä ollaan.

Laitoin nyt kaikille opettajalle yleisviestiä et miten toivon että toimitaan ja lääkärin ohjeen jatkoa varten, että saataisiin muutkin asiat selväksi. Toivon että parin viikon päästä on jo paljon parempi tilanne kaikkien asioiden osalta.

Jollain lailla kaikki on erilaisia ja kestää eri ajat milloin tottuu, minulla saattaa kestää tosi kauankin että totun sellaisiin ihmisiin jotka puhuu paljon ja kovalla äänellä. Se tuntuu pahalle korvissa ja päässäkin. Joihinkin saatan taas tottua heti. Luulen että kaikilla menee jonkin aikaa tottua, tuskin kukaan on ihan heti luottavaisella mielellä kaikkeen uuteen. En usko että se olisi edes kivaa...

Osa ymmärtää, osa ei

Näiden parin päivän aikana tämän asian olen huomannut ihan kunnolla.Osa ymmärtää (lähes) täysin, osa ei taas ollenkaan. Sille yhdelle opettajallehan laitoin tekstiviestiä, sanotaan nyt vaikka opettaja B. Niin se oli tänään kun minun oloni huononi paljon ja osasi kohdata täydellisesti. Oma opettaja (A) ymmärtää kanssa, mutta opettaja C ei ollenkaan, saattaa olla tiedon puute.

Onneksi on asuntola, joka päivystää ja riippuu päivystävästä työntekijästä ymmärtääkö vai ei. Tänään oli suhteellisen ymmärtäväinen.

Josko tähänkin auttaisi kaikkien tuntema aika. Yleensähän se auttaa niin moniin asioihin, miksi sitten ei tähänkin? Syksy ja alku on kaikille kuulemma vaikeita.

Onneksi on monia ihmisiä täälläkin ketkä ymmärtää, vaikeinakin hetkinä voin kääntyä heidän puoleensa. Terveydenhoitaja on esimerkiksi yksi tälläinen, hyvällä tuurilla saan ajan tunnin-pari päähän kun vain laitan viestiä.

Opettaja C on ollut tänään koko päivän pitämässä meille tunteja, oikein painotti miten pitää PUHUA keskenään, kirjoitti sanan KOMMUNIKOINTI taululle, mutta edelleen niitä tapoja on oikeastaan todella paljon. Ehkä puhunkin jossain vaiheessa ajan myötä, mutta nyt tilanne on näin.

Vasta toinen viikko alkamassa ja väsyttää

Tänään on tuntunut päivä todella pitkälle, vaikka maanantaina alkaa myöhemmin ja oli vain pari tuntia. Luokkatila oli pieni meidän määrään verrattuna. Jostain syystä meitä oli tänään poikkeuksellisen paljon.

Juttelin yhden ohjaajan kanssa kirjoittamalla, kysyi että onko kirjoittaminen minulle helpompaa ja hyväksyi sen täydellisesti. Sanoi että saan kirjoittaa ja mukavaa että otin ensimmäistä kertaa kunnolla kontaktia. Niin oli minustakin, vaikuttaa tosi mukavalle ja sellaiselle joka haluaa tietää mitä ajattelen. Ensin vastasi kirjoittamalla ja sitten jatkoi puhumalla.

Koulun jälkeen olen ollut todella väsynyt. En jaksa enää illemmalla olen muiden kanssa, mutta ei ole omaa huonetta ni melkein joudun koko ajan olemaan jonkun kanssa. Olen kerran asiasta sanonut. Olen väsynyt, enkä enää kauaa jaksa jakaa huonetta. Tarvitsen omaa aikaa. Tarvitsen täyttä hiljaisuutta ja olla aivan yksikseni.

Onneksi tällä viikolla yhtenä päivänä alkaa vasta myöhään, saa huilata aamun. Huomenna ei myöskään ole klo 16 asti. Vielä ei ole ollut 8-16 päiviä, toivottavasti niitä ei tule olemaan paljoa.

Olen väsynyt, en jaksaisi olla kontaktissa keneenkään, en vamaan edes kirjoittamalla. Tämä blogi on myös kirjoittamista mutta ei tarvitse olettaa että joudun aktiivisesti vastaamaan, vaikka vastaankin kaikkiin kommentteihin mutta nyt täällä ei tarvitse heti vastata.

Huomenna alkaa aikasin, mutta joka tapauksessa joudun heräämään aamulla ni onkohan sillä sitten väliä monelta alkaa. Ei kai taukoja oikein huomenna ole kun aamutunnit putkee ja myös iltapäivä tunnit putkeen. Mutta loppuu vähän aiemmin kuin tänään.

Toisaalta vaikka olen väsynyt, haluaisin silti tehdä kavereiden kanssa jotain. Vaikka pelata jotain peliä. Ehkä joku muu päivä, jos ei tänään.

Junassa oleminen

Onneksi nykyään junalipun voi ostaa VR sovelluksella, yleensä poikkeuksetta aina ostan sitä kautta, kun ei voi luottaa automaatteihin. Usein ne on ollut toimimatta, mutta onneksi olen ollut paikalla niin aikaisin että olen voinut vielä ostaa VR sovelluksen kautta.

Minä tykkään enemmän junasta kuin linja-autosta. Linja-autossa on usein vähemmän tilaa. Vaikka junassa on paikkamerkinnät ni en oikein koskaan siihen paikalle mene, katson rauhallisen paikan. Nyt on sarjalippu niin siinä ei ole paikkamerkintää jos ei erikseen sitä valitse, en ole niitä valinnut. Varmaan koskaan ei ole tullut tilannetta että olen jonkun paikalla. Muutamia kertoja on pitänyt päästää joku viereen istumaan, en koe sitä haitallisena, jos vain saan olla käytävän puolella, ikkunan puolella tunnen olevani jotenkin loukussa, koen etten pääse pois. Sama pätee ihan autoon, ihan kotonakin, en halua olla keskellä. Mielellään vielä jos mahdollista jätän oikean puolen vapaaksi. Siellä en halua kenenkään olevan. Vasemmalla puolella ei ole niin väliä.

Ennen en olisi voinut kuvitellakaan kulkevani junalla. Olin junassa ekaa kertaa vasta n.18 vuotiaana. Ja se olikin yllättävän mukava ja helppo asia, yleensä kun kaikki uusi on ikävää, tykästyin oikeastaan heti. Jossain vaiheessa taisi olla etten tykännyt mutta se meni ohi.

VR on jotenkin muuttanut opiskelija lippua, kysyin sitä nyt perjantaina junassa, kirjoitin tekstin etukäteen kännykkään niin kerkesin sen sitten näyttää, tämän kerran ymmärsin että samalla tavalla kuin ennenkin, mutta Facebookissa oli eri tavalla. Minulle vastattiin kirjoittamalla, saatan ehkä jopa sillein ymmärtää paremmin kun voi usean kerran lukea. Jälleen tarkisti konduktööri että olenko kuuleva, ennen tuo kysymys olisi minua haitannut, enään se ei haittaa.

Huomenna menen taas junalla. Asemalla ei tarvitse olla onneksi kauaa kun tämän kerran olen jo nyt paikkakunnalla ja on yöpaikka, yleensä menen aamulla aikaisin ja sitten pitää vain odotella. Kirjasto aukeaa vasta myöhään niin ei sielläkään sitten kerkeä kunnolla olemaan.

Ehkä joudun vaihtamaan linja-autoon. En haluaisi, haluaisin vain mennä junalla, kun se on yksinkertaisempi ja väljempi, koitan edelleen jatkaa sillein. Se ehkä riippuu koulun alkuajasta, jos alkaa myöhään niin voi mennä junalla. Niin kuin esimerkiksi huomenna alkaa vasta 13.45, tai alkaa aiemmin, mutta ei tarvitse silloin minun vielä mennä kun se on jo suoritettu aiemmissa opinnoissa.

Kotona

Viikonloput olen kotona. Jotenkin joka vuosi sama juttu. En haluaisi lähteä asuntolasta viikonlopuksi, etenkin nyt kun on yksi asia kesken jonka haluaisin päätökseen. Aikaisintaan tiistaina jatkuu.

Kotona ja asuntolassa on ihan erilaista, kotona on koko ajan ääniä, ei ole hiljaisuus aikaa, tai kyllähän kaikki on yöllä hiljaa, mutta tiedätte mitä tarkoitan.

Kotona voin puhua vapaasti, koko ajan. Mutta se kuitenkin väsyttää. Tai olen väsynyt viikosta kun en oikein nukkunut yöllä. Ehkä siihenkin auttaa aika.

Tänä vuonna ei ole läsnäoloviikonloppuja. Olisin niitä halunnut, kun silloin on jotain ohjelmaa. Yleensä en oikein voi sellaisia sietää, mutta näistä koulun ohjelmista olen pitänyt, vaikka on ollut yhdessä tekemistä. Toivon jo nyt että ensi vuonna olisi taas läsnäoloviikonloppuja.

Maanantai aamuna on aikainen lähtö kotonta, ellen ole jo kaupungissa sukulaisen luona edellistä yötä. Ajattelin että menisin sinne huomenna, jos on kyyti.

Perjantai, viikon ajatuksia

Minua varoitettiin monta kertaa että kaikki ihmiset eivät ymmärrä, ja se on ihan ymmärrettävää, voi vaikuttaa ja varmasti tulee toiselle tunne että tämä on tahallista, jään tahallani pois tunnilta tai käyn usein terveydenhoitajalla. Terveydenhoitajan käynnit estää tämän pahentumisen. Ja ne nyt vaan sattuu tuntien päälle, onhan terveydenhoitajallakin työajat, eikä sinne enää voi mennä illalla.

Jotenkin ajattelen ettei jumiutumiseen auta järkipuhe, ei vaikka kuinka pitkään koittaisi puhua. Oma opettaja on saanut minun olon helpottamaan että pääsen hyvin tunnille. Tänään ei ollu oma opettaja niin oli huonompi juttu, mutta en tietenkään voi olettaa että kaikki ymmärtävät. Mutta uskon ja toivon että tässäkin aika auttaa. Aika, se on niin moneen ja taas moneen asiaan auttanut.

Opettaja sanoi että hyvä kun osaan käyttää kännykkää ja että sillä tuon ajatukset julki. Niin minunkin mielestäni!

Ensi viikolla on tosi eri pituisia päiviä, alkaa ja loppuu miten sattuu. Esimerkiksi maanantaina menen vasta 13.45. Tykkään tollaisista päivistä milloin alkaa myöhään, tai suurimmalla osalla alkaa jo 11 aikaan, mutta minulla se aihepiiri on jo entisessä koulussa hyväksi luettu.

En vielä tiedä kirjoitinko viikonloppuna. Toivottavasti edes toisena päivänä. Mutta viimeistään maanantaina seuraavan kerran.

Uusia tuttavuuksia ja asioita

Olen niin kiitollinen että meidän opettaja on juuri sellainen joka ymmärtää. Ymmärtää myös sanatonta viestintää. Osaa reagoida erinäisiin tilanteisiin. Tänään useamman kerran oli jumiutuminen, mutta ilmeisesti meni hyvin ohi pelkän opettajan avulla. Kuraattori kävi esittäytymässä ja oli joku tunne juttu, jälleen tässä opettaja huomasi että tarvitsen apua niin pääsin tähänkin jollain lailla osallistumaan.

Aamulla oli joku äidinkielen tunti, en tiedä mitä siellä oli kun lähdin kesken. Menin tauon jälkeen uudelleen kun ystävä tuli auttamaan ja juttelemaan et kaikki on ihan hyvin. Seuraava tunti oli kirjoittamista niin siihen sitten asiasta vähän kirjoitin, toivottavasti kuitenkin tarpeeksi että tulen ymmärretyksi. Koitin kirjoittaa suoraan. Kiitos sinulle J.S. Toivottavasti jatkossakin meillä menee näin hyvin. Kukaan ei ole minua kohdannut samallalailla kun tämä henkilö. Tänään sanoin hänelle ääneen jotain, se on jo paljon, kohta puhun kokonaan hänelle.  Ymmärtää hyvin mitä tarkoitan, eniten olen käyttänyt tässä tilanteessa puhesovellusta.

Tunnilla muuten tämä sovellus ei ole käytännöllinen kun siinä on niin hiljainen ääni, eikä sitä saa enään kovemmalle. Pitää jossain vaiheessa katsoa onko asetuksissa jotain. Ilmeillä ja eleillä kuitenkin pärjää, koska opettaja ei ole ollenkaan viittomataitoinen.

Lukujärjestys on ihan erilainen, vaikea sitä on välillä tietää mitä siinä on, mutta eiköhän sekin ajan myötä helpotu, kun sen systeemin tajuaa.

Huomenna on taas uusi opettaja, jollain tavalla tuttu jo että tietää jotain. Tänään muutan kyseinen henkilö auttoi minua kun olin jäänyt jonnekin, jotenkin tuntuu että ne ketkä eivät minua sillein tunne tulevat helpommin auttamaan ja selvittämään mikä on ja onko joku hätänä. Viime vuonna erityisesti koin tätä, saatoin jopa laittaa viestejä joihin en koskaan saanut vastausta niin jossain vaiheessa täysin vieras ihminen saattoi tulla siihen että onko kaikki kunnossa ja tarvitsenko apua, esimerkiksi terveydenhoitajaa tai opoa.

Ensimmäinen koulupäivä

Vihdoin se on ohi ja meni paremmin tai paljon paremmin kuin odotin. Ehkä osasyynä tuttu paikka, tutut ihmiset ja rauhallinen luokka.

Luokkalaisista ainakin yksi uusi tuttavuus vaikuttaa todella kivalle, tuli tänään juttelemaan minulle, vastasin hymyllä. Kertoi itsestään ja sanoi että on kiva tutustua. Niin on minustakin. Ollaan nyt kavereita Facebookissa jos sieltä kautta pääsisi paremmin tutustumaan.

Huomenna on onneksi myöhäinen aamu, saa huilata pidempään, ei välttämättä nukkua kun olen asuntolassa niin ääniä on aamulla. Luulin aamulla että menen asuntolaan, jossa on pienempi valvonta ja ammatilliset opiskelijat, mutta sitten sain tietää että olen edelleen täysvalvotussa asuntolassa, jossa on pääsääntöisesti valmentavan luokan opiskelijoita, ehkä kuitenkin hyvä niin, on kuitenkin ajoittain hyvin haastava mennä syömään, tunneille jne. Tällä puolella siihen saa apua helpommin.

Aamu alkoi yhteisellä kokoontumisella ja sinne oli jostain syystä helppo mennä, saatettuna mutta kuitenkin menin, ja meni hyvin.

Oli tutustumista jne. Opettaja kysyi haluanko kertoa itse, (olisin halunnut mutta kun en voi) vastasin "ei" ni se kertoi ja pyysi näyttämään merkillä jos kertoilee omiaan kun tuntee jo jonkin verran niin pystyi kertomaan.

Työpaikalla olo ja mutismi

Olen ollut samassa työharjoittelu paikassa monta kertaa. Alussa en kuulemma puhunut kenellekkään ollenkaan. En oikein ilmaissut edes kyllä/ei. Nyt kuitenkin puhun melkein kaikille, olen siellä jotenkin vapaa ja toivon etttä aikoinani sinne pääsen töihin. Mutta siihen on vielä aikaa. Välillä käyn siellä päivän käymässä ja tervehtimässä ja saan osallistua. Se paikka on mahtava.

Työelämässä on pakko oikeastaan puhua, tai olla yhteydessä. Myös esimerkiksi voi olla vastattava puhelimeen, ei välttämättä kaikkien, voi olla vähän eri työmuotoja, ainakin toivon näin.

Työjakso on hyvä asia minun mielestä, saa tutustua työelämään ja eri paikkoihin, voi ajatella sopiiko joku työ itselle vai ei. Myös alan ammattilainen voi kertoa neuvoja mitä kannattaa vielä harjoitella. Tai mikä sujuu jo hyvin. Minä olen saanut hyvää ja "huonoa " palautetta. (huono palaute on neuvonta oikeaan suuntaan ;)  )

Uusi viikko, viimeisiä mietteitä ennen koulua

Jälleen vaihtui viikko, samalla ensimmäinen kouluviikko alkoi. Tosin vasta keskiviikkona. Viikot ovat menneet nopeasti, koko loma on mennyt nopeasti. Jotenkin tuntuu että viime kesäloma meni paljon hitaammin. Ehkä siksi, kun odotin koko kesän koulupäätöksiä. Viikonpäivillä ei kesällä niinkään ole väliä, mutta nyt olen hyvin pysynyt päivässä mukana.

Eniten minua mietityttää, entä jos en oikein pysty olemaan tunneilla, mitä sitten. Joudunko kokonaan pois koulusta? Enkö saa kuitenkaan ammattia? Paljonko hyväksytään poissaoloja? Haluan ammatin! Haluan päästä koulun läpi! Mutta entä jos en pääse tunneille, entä jos jumiudun?

Mitenhän ensimmäiset päivät kun tutustutaan toisiin... Entä jos ei ole tapaa kertoa? Enkä saisi käyttää kännykkää, johon en vieläkään ole saanut vastausta, vaikka olen kysynyt useamman kerran. On vain sanottu että älä vielä huolehdi, asiat järjestyy. Entä jos ei järjesty!?

Aina sanotaan ettei etukäteen kannata miettiä. Mutta se on etukäteen välillä mietittävä miten toimitaan. Minulle on erittäin tärkeä myös etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan, missä, milloin ja kuinka kauan.

Haluaisin kertoa...

Haluaisin kertoa kuulen sinua.
Haluaisin kertoa puhu minulle.
Haluaisin kertoa en ole vammainen.
Haluaisin kertoa minullakin on ajatuksia.
Haluaisin kertoa minulla on paha olla.
Haluaisin kertoa tarvitsen apua.
Haluaisin kertoa haluan olla myös yksin.
Haluaisin kertoa mutismi ei ole päätös.
Haluaisin kertoa kaikki ovat erilaisia.
Haluaisin kertoa kommunikoin kännykän avulla.

Minulla ei ole vain näitä mahdollista aina kertoa. Tai muilla ei ole mahdollista ymmärtää, jotkut eivät vain voi pysähtyä kuuntelemaan ja odottamaan vastausta, en aina saa vastattua heti. Ajatukset pyörivät päässä, enkä saa heti sanoiksi. Kirjoittaminenkin vie aikaa. Joillain on kiire eikä sille voi mitään.

Pysyviä ystäviä

Lapsena kun menin kouluun minulla oli 2 kaveria joiden kanssa olin koko ajan. Muutaman vuoden päästä toinen kaveri lähti eri kouluun yläasteelle. Niin minulle jäi vain tämä yksi, joka myöskin vaihtoi koulua. Minä olin silloin nuorempien kanssa. 

Jotenkin minulla on ollut eri kavereita eri aikoina. Ainoastaan yksi ystävä on pysynyt lapsuudesta asti. Kiitos N.K. Merkitset minulle paljon. Olet ainoa lapsuudenystävä joka on pysynyt tähän päivään asti.

Miten se on niin vaikea pitää ystävyys suhteita yllä? Ehkä en tarvitse niin paljon ystäviä, ehkä se yksi riittää. Kavereita minulla on kuitenkin useita. 

En koe kuitenkaan olevani yksinäinen, ehkä ajoittain, mutta se voi sekoittua johonkin muuhun tunteeseen, ettei se ole pelkkää yksinäisyyttä, ei välttämättä lainkaan. 

Koulussa minulla on kavereita, jotka huolehtivat minusta, koittavat selvittää mikä on ja auttaa jatkamaan ohi jumiutumisen, yleensä siihen tarvitaan kuitenkin aikuinen ottamaan tilanne haltuun. 

ahdistus

Tää ei voi olla todellista. Miksi näin käy aina? Ihan joka elokuu, en edes muista milloin olisi ollut sellainen elokuu ettei näin olisi käynyt!

Koulu pelottaa mua, entä jos on huono olo enkä pysty sitä millään lailla kertomaan, entä jos tarvitsen jotain tai jotain on käynyt, entä jos ei kukaan huomaa että minä haluan kertoa jotain? Entä jos en saa käyttää puhesovellusta? 


Toivon että syksy on vain vaikeampi, että opettajakin kerkeää oppia tuntemaan minut, tai kyllä se jonkin verran tunteekin jo, ei kuitenkaan tarpeeksi. Haluaisin sen tietävän etukäteen hyvin ni ei tarvi kasvotusten kertoa. Kirjottaessa voi ajatella useamman kerran mitä haluaa sanoa, mutta se sitten lopulta jää kokonaan helposti lähettämättä, kun aina aloitan kirjoittamisen, pyyhin osan pois ja korjaan lopulta huomaan että pyyhin kaiken pois ja annan olla.

Olisi niin paljon helpompi olla "normaali" pystyisi nauttimaan elämästä, olisi helppo saada kontaktia muihin. Mutta enhän minä saa kontaktia, ainakaan jos kukaan ei ymmärrä että haluan kertoa jotain. Puhesovelluksella huomion herättäminen vielä onnistuu, mutta ilman sitä ei välttämättä onnistu vaan kuin koskettamalla, mutta kaikki ei halua että niitä kosketaan. Jotenkin tiedän kuka antaa koskettaa ja kuka ei, vaikkei ole koskaan sanonut. Ja oikeastaan 100% on mennyt aina oikein.

Luulen ja erityisesti toivon että aika tekee jälleen tehtävänsä ja jo loppuvuodesta olisi jo paljon parempi tilanne. Tai viimeistään joulun jälkeen. Uskon niin, edes jollain lailla. Ei välttämättä täysin mutta minulle riittää että olisi edes ihan vähän parempi. 

Pian alkaa koulu

Olen niin onnellinen kuitenkin että on tuttu paikka ja henkilökunta. Opettaja ilmeisesti juuri tullut töihin niin olen sille jonkin verran laittanut sähköpostia, ihan vähän olimme tekemisissä jo viime talvena ja keväänä. Todella mukavan oloinen ihminen ja sellainen jota oikeasti kiinnostaa tietää miten opiskelijat voivat, eikä sellainen että "olen täällä koska pakko, ei kiinnosta..." Liian monia tuollaisiakin opettajia olen joutunut kohtaamaan jotka tosi huonosti hyväksyvät minkäänlaista erilaisuutta, mutta onneksi on monia jotka ymmärtää. 

Paljon on vielä asioita selvitettävä, paljon on jo selvitetty. Onneksi opettaja tuntee minut jollain lailla niin on helpompi kirjoittaa, ei tarvitse kaikkea kertoa alusta asti vaan voi paljonkin lyhentää, jos olisi ihan uusi ihminen niin ehkä joutuisin kaiken aloittaa alusta ja jos olisi uusi paikka olisi paljon vaikeampi aloittaa, vaikka etenkin syksy ja kevät on aina ollut vaikeita. Nyt on monen vuoden ajan koulu vaihtunut vuosittain, josko nyt olisi vähän helpompi kun on jo tuttu paikka. 

Tämä viimeinen lomaviikko on jotenkin mennyt nopeasti, tai oikeastaan koko kesä. Toisaalta ootan että pääsen jo kouluun, toisaalta en kuitenkaan. Keskiviikkona siis on alkamassa. Ilmeisesti monessa paikassa alkaa keskiviikkona tai torstaina, ainakin tällä alueella. Joissain varmaan alkaa sitten seuraavan viikon alussa. Mun mielestä se on järkevää aloittaa viikon alussa, viimeistään keskiviikkona. Kun esim. perjantaina on vähän outo päivä aloittaa kun sitten heti on kuitenkin viikonloppu.

Uskon että alussa jokaikistä jännittää, edes vähän. Ehkä joitain vielä tokana ja kolmantenakin vuonna. Ekana vuonna varmasti kaikkia jonkin verran. Ja jos ei niin se on sitten valehtelua :D

palaverit ja lääkärissä käynnit

Tämä on sitten nyt hyvin ajankohtainen, näin koulun alkuun kun niitä alkaa taas tulla etenkin kun kuuluu erityisopetuksen piiriin niin valtavasti silloin tosiaan on, ainakin tuntuu sille.

Yleensä on todella helpottavaa että palaverissa on myös joku tuttu mielellään viranomainen, ei läheinen tai sukulainen. Niin sen kautta voi vähän puhua, ja niin sen kautta voi kertoa. Jotenkin pystyn joskus tosi hiljaisella äänellä sanomaan sille tutulle viranomaiselle ja se sitten toistaa että muutkin kuulee.

Ennen vain kirjoitin palavereissa, onneksi nyt on sen verran parempi tilanne että voin hiljaa sanoa jollekin paikalla olijalle.

Jos olen yksin niin sitten mielelläni kirjoittamalla hoidan asian. Lääkärille ja hoitajille kirjoitan, välillä tulee ongelmia jos ei ole tiedossa niin tulee monta kysymystä peräkkäin enkä kerkeö vastaamaan. Mutta sitten kirjoitan. Asuinpaikkaa kun kysytään niin sekin ymmärretään usein väärin.

Kaikkiin tutkimuksiin ei saa kuitenkaan ottaa puhelinta, mutta eiköhän niistäkin tulla selviämään jollain lailla.

Toivottavasti lääkärikäyntejä nyt ei enää paljoa tule, sairaalakin on niin monimutkainen paikka että on vaikea löytää oikeaan paikkaan. Olen niin kiitollinen nykyisestä ilmoittautumis laitteista mihin voi vain laittaa KELA kortin lukijaan ja siihen tulee vain merkintä minne on menossa ja että ilmoitautuminen onnistui.

Puhelimessa puhuminen

Tähän vastasin lyhyesti jo johonkin kommenttiin, mutta nyt ajattelin että laitan kokonaan oman päivityksen. Kun on jotenkin itselle juuri näinä päivinä ollut todella ajankohtaista.

Nykyään oikeastaan kaikilla on kännykät ja se oikeastaan sitten ns.velvoittaa vastaamaan. Joskus ei yksinkertaisesti kerkeä vastaamaan, mutta usein jätän tietoisesti vastaamatta. On vaikea jotenkin olla siinä puhelimessa etenkin kun ei näe toista ja ei voi tukea muilla tavoilla asian perille menoa. Niinpä usein laitan viestin perään ja pyydän asian hoitoa viestein.

Tosi monelle on onneksi viesteillä asia ihan ok hoitaa, joillekin se voi kuitenkin olla vaikeampaa ja hitaampaa jos lukeminen ja/tai ei ole niin helppoa. Minullekaan ei ole lukeminen ole kovin helppoa, en vain ymmärrä aina lukemaani, etenkin jos on pidempi teksti ja aihe ei ole kiinnostava. Kirjoittaminen on kuitenkin todella helppoa. Muistan että se oli vaikea oppia pienenä, en edes vielä tokaluokalla oikein osannut kirjoittaa, mutta niin se vain tuli opittua.

Mielestäni on hyvä että nykyajan puhelimella voi vastata suoraan viestilä, ei tarvitse vain odottaa että toinen lopettaa yrittämisen ja sitten laittaa viestin. Vaan sen voi laittaa suoraan. Ja puhelu katkeaa siihen, tietääkseni aluksi ei tule vielä mitään ja menee samanlailla kun katkaisisi puhelun mutta hetken päästä viesti tulee perille.

Saatan joskus kuitenkin itse soittaa jopa työntekijöille (koulu, seurakunta) ilman sovittua ajankohtaa, joskus mutta harvoin myös vastaan puhelimeen, mutta vaikka en vastaa niin viestin laitan kuitenkin eikä se tarkoita etten haluaisi tietää toisen kuulumisia tms. Vastaan helpommin jos aika on etukäteen sovittu ja mahdollisimman tarkka aika. Esim. 15.00 jälkeen, eikä joskus siinä 15 aikaan. Yksi ihminen kenelle ennen ainakin juttelin paljon, nyt ehkä vähemmän on todella tarkka noissa ajoissa, vaikka työaika saattaa olla mitä sattuu. Esim. jos sanoo soittavansa 12.30 ni se on melkein minuutin tarkkaa, ja jos ei onnistu ni tulee etukäteen viestiä. En ymmärrä miten voi niin tarkkaan ihminen muistaa,

TET ja työjaksoillehan painotettiin sitä että jos on vaikka kipeä niin pitää soittaa ettei pääse, onneksi minulla ei ole toistaiseksi ollut vielä sellaista tilannetta, kerran olen ollut myöhässä liukkaan kelin takia niin laitoin viestiä ja se oli omasta mielestä riittävän hyvä, ennemmin viesti kun ei mitään. Nyt olen ollut samassa paikassa monta kertaa niin ne siellä tietää että viestillä otan yhteyttä jos on jotain. Eikä nekään yritä sieltä soittaa.

Viimeinen lomaviikko ja kuulumiset

Kesä on mennyt ohi nopeasti, välilllä on ollut myös todella tylsää, mutta lopulta on kuitenkin aina jotain. Joku ilta tässä pelasimme siskoni kanssa lautapelejä. Oli todella mukavaa. On vielä illalla sen verran valoisaa että näkee pelata, kohta ei näe enää.

Onneksi on elokuu, asiat alkaa taas selviämään, tai oikastaan asioiden selvittely jatkuu. Asiat on vielä kesken, mutta ei kovin pahasti onneksi, se ei onneksi haittaa opiskelua. Tai haittaaahan se muttei estä.

En tiedä mitä teen nyt viimeisellä lomaviikolla. Varmaan vielä pelataan siskoni kanssa jotain.

Ei minua vielä koulun aloitus jännitä, mutta antaapa ajan kulua ja katsotaan asiaa vaikka viikon päästä. Silloin voi olla jo ihan eri asia, mutta onhan kaikesta tähänkin asti selvitty niin eiköhän tästäkin selvitä. On tietääkseni tuttuja samalla luokalla, kaksi ainakin ymmärtääkseni, molemmille puhun. Ja sitten on vielä yksi kenet tiedän, mutta en kuitenkaan tunne.

Eilen muuten ensimmäistä kertaa tosissani pääsin käyttämään kännykän puhesovellusta, osasin jopa laittaa äänet päälle. Ei, se olikin toinen kerta kun käytin. Hieman tuntuu oudolle kun on tottunut vain ilmeisiin ja eleisiin ja kirjoittamaan kännykkään ja sen annan luettavaksi.

Sain facebook viestillä palautetta, hieman säikähdin, Oikeastaan tästä blogista en ole saanut ollenkaan huonoa palautetta, positiivisesti olen yllättynyt.