Joskus voin kommunikoida hyvinkin. Saan joillekin puhuttuakin. Mutta ehkä seuraavana päivänä en voi edes sille kirjoittaa. Olen ehkä niin väsynyt tai ahdistanut. Tai jos se toinen on jotenkin ikävällä tuulella, tietty ilme, sana tai ele saattaa sen tehdä etten sitten voikaan puhua tai edes kirjoittaa. Joidenkin kohdalle tämä sattuu useammin. Ei kaikkien kanssa tule samalla tavalla toimeen.
Eilen aamulla esimerkiksi olin hyvin positiivinen. Juttelin. Mutta iltapäivällä en enää edes ihmiselle jolle yleensä puhun. Ahdisti vain liikaa. En tiedä onko mutismia jos ei joku kerta pystykään puhumaan mutta edellisellä kerralla olen puhunut. Vai onko jotain muuta?
Ja sitten jos joku ei hyväksy esim. kirjoituskommunikointia. Niin en sille edes kykene kirjoittamaan, en välttämättä pitkään aikaan. Ja siitä sitten taas saan sanomista. Mutta jos sitä ei hyväksytä niin mitä sitten minun pitäisi tehdä? Puhua vai? Mutta kun se ei ole mahdollista kaikissa tilanteissa. Ja se ahdistaa minua. Kuulemma myös opettajaa muutamia kertoja kun ei tiedä mitä päässäni liikkuu. En tosin tiedä aina itsekään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Voi tuo jumiutuminen liittyä myös mutismin lisäksi yleisesti ahdistuneisuuteen. Mulle käy välillä niin, että etenkin jos pitäisi puhua jostain todella vaikeasta asiasta, en saa sanaa suustani. Ahdistun niin kovasti aiheesta ja tilanteesta, että menen ihan lukkoon enkä pysty edes katsomaan keskustelukumppania silmiin..
VastaaPoistaKummallista kyllä jos jonkun asenne on se, ettei hyväksy kirjoittamalla kommunikointia, etenkin jos on tietoinen tilanteestasi. Ei kai tyylillä pitäisi ole niin väliä, pääasia on pystyä ilmaisemaan itseään edes jotenkin.
Juu, voi olla joku sellainen. Tänään viimeksi jumiuduin täysin ja sain useita ahdistus (epilepsia) kohtauksia. Lopulta sain kohtauslääkkeen niin helpotti. Myös Aspergeriin liittyy jumiutuminen. Tai ehkäpä sosiaalisten tilanteiden pelko?
Poista