Voi kun viikonloppu olisi jo ohi

Tai nyt on rauhallinen hetki. Olen yksin. Saan olla yksin. Kukaan ei ole sanonut minulle mitään ikävää. Mutta en ole voinut puhua edes kotona. Kommunikointi pääasiassa näyttämistä, ilmeitä ja eleitä. Meillä koko viikonlopun täällä uusi ihminen. Olenkin viettänyt varmaan 75% ajasta itsekseni.

Ensi viikolla minulla on lyhyt viikko. Olen koulussa vain keskiviikkoon asti. Mutta sitäkin haastavampia päiviä, ainakin lukujärjestyksen mukaan, en kylläkään tällä hetkellä muista mitä on. Hyvä niin.

Ei ole pitkään aikaan ollut "tavallista viikonloppua" aina on ollut jotain, ei vielä ensi viikonloppunakaan. Ehkä sitten seuraava saattaa jo olla. Ei tiedä.

Ja heti kun sen kirjoitin että kukaan ei ole sanonut rumasti niin äitini sanoo "ei kukaan sua täällä syö, ei tarvitse nysveltää yksin koko ajan!" Mutta minä tykkään olla yksin, tietenkin rajoissa. Mutismi ollut todella paljon tänä viikonloppuna esillä. Mutta ahdistus ei ole mennyt yli.

Nyt en ole kuitenkaan kamalan väsynyt. Sain nukuttua viime yönä hyvin.

Vaikea päivä

Kuten olette huomanneet en ole kirjoittanut nyt pidempään aikaan tänne mitään. On ollut sellaista surua nyt tässä mitä en osannut odottaa. Ja tömä melko varmaan sitten kestääkin jonkin aikaa.

Maanantai meni hyvin, olin muistaakseni koko päivän koulussa. (Tällä viikolla hyvät "järjästäjät" joiden tehtäviin kuuluu huolehtia että kaikki on tunnilla)
Tiistaina aamulla olin ihan viereessa ryhmässä kun siinä musiikissa en pysty olemaan niin vaihdettiin se pois. Sain lopulta helposti onnistumaan. En kai ollut ihan koko päivää koulussa.

Tänään on siis jo keskiviikko. Aamulla olin todella hyvällä tuulella ja kaikki tuntui olevan hyvin. Mutta tunsin "jotain". En osannut kuvata sitä. Laitoin jo tuolloin terveydenhoitajalle viestiä. Menin kuitenkin vielä aamutunnile. Sitten alkoi tosi nopeasti, en edes tiedä mistä se oikein tuli. Alkoi vaan ahdistamaan. Tulin asuntolaan, koska sanottiin että asuntolaan tai terveydenhoitajalle jos huono olo.

Opettaja oli pyytänyt mun kaveria katsomaan tilanteen kerta en opettajalle puhu. Mutta edelleen, minulle voi puhua vaikka en vastaa puhumalla. Vastaan sitten jollain muulla tavalla. (Sanoin tästä myös terveydenhoitajalle) Olin sitten aamupäivän pois ja aloitin vasta ruokailun jälkeen uudelleen. Kerkesin tässä välissä hetken nukkumaan. Olen ollut aika väsynyt. Minut ymmärrettiin tänään aivan väärin. Mutta tietenkin siksi kun en pystynyt kertomaan, huono olo tuli niin äkkiä.

Seuraavilla tunneilla tuli sitten taas suljetun paikan tunne. Mutta niiden tuntien opettaja on ihana. Tajusi aivan heti mikä on. "Ei ole mitään hätää" ja se menikin sitten ohi.

Ja vielä viimeisillä tunneilla oli taas jonkinverran huono olo, mutta pysyin loppuun asti. Olisin jopa halunnut osallistua mutta ei ollut keinoa, enkä halunnut kännykkää käyttää siihen, kun en ole varma miten se puhesovellus toimii. En ole päivittänyt sitä aikoihin.

Aistiyliherkkyydestä

Varmaan erilaisia aisteihin liittyviä herkkyyksiä on todella monella, tai sitten tunneherkkyyttä, eikä se ole vain huono asia.

Minulla etenkin kuulo on herkkä. Ahdistun äänistä ja nyt pitkään olen koittanut sitä saada musiikin kohdalle tiedoksi että en pysty olemaan niillä tunneilla ja vihdoin sain siihen vaihtoehdon. Olin kyllä jo aiemmin pois, tuli aina niin huono olo. Nyt vielä ihan talvella alkaisi uudelleen ja ajattelin ihan alkuunsa huolehtia ettei tarvitsisi edes niitä tunteja ns.aloittaa. Olen niiden tuntien jälkeen kipeä fyysisesti, koskee etenkin päähän. Ja väsyttää todella paljon.

Ehkä myös näkö. Kirkkaat valot sattuu silmiin. Ja välkkyvät. En kuitenkaan voi tietää mistä se johtuu.

Mutta kaiken tämän lisäksi tiedän helposti jos toisella on huono päivä ja osaan olla läsnä, riippuen omasta voinnista.

Perjantaina olikin taas koululla palaveri kaikkeen liittyen. Jos saisin jotain apua päiviin. Ettei tulisi niin paljoa poissaoloja, että pääsisin tunneille. En oikein osannut kertoa millaista tukea tarvitsen. Menin taas lukkoon, jumiuduin.

Ehkä herkkyydestä on kuitenkin paljon hyötyä. Ne pitää vain löytää!

Kuvan lähde: http://www.sinfoniaoy.fi/hoidot/aisti-ja-erityisherkkyys-ongelmat

Kiitos ilonanne!

Tätä videota olin odottanut kauan että youtubettaja ilonanne tekee videon Mutismista. Meillä oli tästä aiemmin jo puhetta. Ja nyt se video tuli jokin aika sitten ulos. Siinäkin on aika hyvin kerrottu asioita ei Mutistisen kannalta! Ja hyvin ymmärrettävästi vaikka asiasta ei olisi koskaan ennen kuullutkaan.

Ilonanne on siis viittomakielen harrastaja joka opettaa videoillaan viittomakieltä, sanoja eri aiheista, kuurojen kulttuurista tai kertoo ketkä kaikki hyötyvät viittomakielestä, tai tukiviittomista. Hän tekee videoita ajankohtaisista aiheista tai sitten jos joku on pyytänyt tiettyä aihetta niin sekin on mahdollista sinne saada.

Eli jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa alkaa seuraamaan!

Linkki Mutismi videoon: https://m.youtube.com/watch?v=1k0BzNf2k0U

Kuvalinkkiä en nyt saa. Mutta sain sen vain viestillä, ja tietääkseni minulla sitten siihen oikeudet on. :-)

Hyvä päivä

Nyt sen leirin jälkeen on ollut hyviä päiviä. Tiedän kuitenkin että asiat voisivat olla erittäin paljon huonomminkin. Voisin olla jossain leirillä, hyvin ahdistuneena. Nyt ei ahdista yhtään. Kaikki on niin hyvin. Torstai iltapäivästä asti olen ollut hyvin onnellinen!

Näin viime yönä painajaista äidistä. Että hän kiusasi minua. Onneksi se oli vain unta. Heräsin siihen aika äkkiä. Mutta sain uudelleen nukuttua melkein välittömästi. Saan univelka tunteja kiinni. Mutta silti olen vielä väsynyt. Niitä tunteja kun jäi molempina öinä alle. Toisena yönä tuli vähän enemmän. Koin kuitenkin olevani niin turvassa.

Tänäkään viikonloppuna ei ole kaikki meillä kotona. Eli on rauhallista. Nautin niin paljon. On muutama sisaruksista. Ei kuitenkaan ketään joka kiusaisi. Moneen viikkoon minua ei ole kiusattu! Onneksi.

Toivottavasti huomisestakin tulisi päivä. Ja koko tulevasta viikosta! En ole tänään nukkunut päivällä, en viitsi. Vaikka olen väsynyt. Yöllä tulee kuitenkin monta tuntia. Jos käyn aikaisin illalla nukkumaan.

Se on ohi!

Olen niin onnellinen, yhtä onnellinen kuin kuvan nainen. Tai en voi edes selittää tätä tunnetta! Se leiri on ohi. Oli vaikea. Etenkin illat. Tai myös päivät. Syöminen. Toimiminen. Sitten olin tosi väsynyt.

Lopultahan minulla ei ollut omaa huonetta koska pelkäsin jäädä yksin. Entä jos ajattelua. Mutta ensimmäisenä yönä laitoin päiväpeiton sillein että saan "oman paikan" sen avulla. Vähän samalla tavalla kun sairaalassa laitetaan verhot. Rauhotuin nukkumaan, aika hitaasti.

Seuraavana päivänä eli eilen. Mitähän meillä oli... Aivot suojaa etten muista. Se on hieno asia. Ne ei ole aina niin kivaa muistettavaa. Ainakin olin eilen hyvin väsynyt, nukuin kai päivällä. Käytiin laavulla. Pelotti jonkin verran. Olisi pitänyt mennä kuvaan. Ajoittain ahdisti, mutta aloin jo menemään huoneeseen kun tarvitsin aikaa. Juteltiin huonekaverin kanssa aika paljon, ihan puhumalla. Mutta olin tosi väsynyt ja tuntui oudolle. Oli minun keittiö vuoro ja siihen tuli toinen kaveri, jolle en pysty puhumaan niin näytin aakkostaulun lause puolelta että on huono olo.

Mutismi tuli muutenkin tosi voimakkaasti esille. Myös puhumisen osalta. Kännykkää en käyttänyt. Mutta ilmeet ja eleet kertoo tosi paljon. Tänään näytin yhdelle avustajalle että olen tosi iloinen kun leiri on ohi. Ja hän ymmärsi. Kaikki eivät ymmärtäisi.

Sitten tuli taas ilta. Ja tämä ilta olikin vaikea. Pyysin jo aiemmin lääkettä kun oli jotenkin huono olo ja ns.pelotti. Ehkä sitten aavistin jotain. Mutta sitten joskus 23 aikaan räjähti ihan käsiin. Elämäni pahin paniikkikohtaus. Kaveri onneksi osasi olla. Mutta jouduin hakemaan lopulta apua. Koitin etsiä avustajaa, mutta ei ollut paikalla. Opettaja tuli sitten huoneeseen. Itkin, huusin, raavin ilmeisesti kättä, löin päätä seinään, hyperventiloin, oksetti ja kaikkea mahdollista. Olin aivan varma että kuolen. Rauhoittuminen kesti pitkän aikaa. Ja sitten alkoi ns. uudelleen aina. Lopulta opettaja sai mut täysin rauhalliseksi.

Ja hetken se kestikin. En yhtään osaa arvioida. Kerkesin sanomaan "se tulee uudelleen". Ja kaveri heti taas vieressä. Ei uskaltanut herättää henkilökuntaa. Hetken koitti vielä itse kai rauhoittaa mutta lähdin itse sitten hakemaan apua. Tosi paha olo ja taas oksetti. Muistan, silitin avustajaa päästä. Heräsi tosi nopeasti. Sitten en muista kunnolla. Pyysi kuitenkin viereen nukkumaan ja olin rauhoittunut siihen nopeasti. Siinä vielä kun olin juuri kai nukuttamassa (ei mitään tietoa milloin nukahdin, mutta kuulemma tosi nopeasti, olin tosi väsynyt kyllä kohtausten takia) tunsin pitkästä aikaa että joku välittää oikeasti! Ja sinä melko varmaan tätä luet niin en tiedä miten voin kiittää tarpeeksi siitä että pidit minut järjissäni yöllä ja muutenkin. Olet rakas!

Mutta nyt aion nukkua hyvin ensi yönä, ilman lääkkeitä, ilman toisen ihmisen apua, ilman pelkoa ja ahdistusta!! Olen niin onnellinen että tämä kaikki on ohi. Pääasiassa tarkoitan tällä kirjoituksella positiivisuutta vaikka negatiivista on paljon.

Hyvää yötä kaikille lukijoille.

Kuvan lähde: https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kahdeksan-tutkittua-asiaa-nama-tekevat-ihmisesta-onnellisen/6507660#gs.BozM7HA

AHDISTAA!

       NEGATIIVISUUS VAROITUS!! 

Nyt on tänään kirjoitettava toinen. Yleensä en koskaan tee näin, mutta ei ole ketään kenelle kertoa niin kerron tänne. 

Tämän illan aikana mulla ollut 2 voimakasta ahdistuskohtausta. Ihan oikeastaan ilman syytä. Vai onko syy että on ilta. Vaikka päivällä odotin iltaa että kaikki loppuu, mutta nyt se ahdistaa. Entä jos? 

En jaksaisi enään. En jaksaisi nähdä ketään, en jaksaisi mitään toimintaa. En pystynyt menemään syömään. Ehkä se oli psyykkistä enemmän vaikka koin sen fyysisesti. Nehän menevät helposti sekaisin. Ja tähän samaan tulee sitten neurologiset oireet. Kun ne menee sekaisin. 

Jos saisin nukuttua niin huomiseen saisi voimaa. Mutta uusi paikka ja tilanne niin aika epävarmaa on. Aina menee muutamia öitä ettei osaa oikein nukkua. Ja etenkin kun on ollut raskas päivä... Ja valvominen taas pahentaa kaikkea. 

Täällä otetaan kännykät pois. Minä en ole antamassa! Ainut keino saada apua jos pahenee liikaa etten tosiaan pärjää sen kanssa itse.

Mutta nyt koitan tosiaan levätä hetken, jos se sitten helpottaisi. Edes vähän.

Kuvan lähde: http://fi.zobra.info/path-of-exile/tumma-taustakuva

Leirillä....

Nyt ollaan sitten täällä. Kuvassa on "turvapaikka", saan olla tässä yksin. Ilman muita ihmisiä.

Aamulla olin tosi ahdistunut. En pystynyt menemään edes tunnille. Mutta sitten piristyin. Nyt on helpottanut onneksi. Kun on ollut sitä "tavallista". Alussa oli sitä yhteistä ohjelmaa mitä en voi sietää. Tuli vähän huono olo, mutta se meni ohi.

Olen nyt kyllä todella väsynyt. Tarvitsen ehkä hiljaisuutta. En jaksaisi vaikka en mitää tee. Olen vain täällä turvassa. Mutta kuuntelen silti kokoajan kaiken.

Oikeastaan odotan iltaa, odotan sitä paljon, mutta samalla pelkään jäädä kokonaan yksin. Melkeinpä eri rakennus, ei valvontaa. Jos jotain käy? Mutta illalla saan varmasti omaa aikaa. On hiljaista.

Tämä kestää pari yötä. Nyt vasta on tulossa ensimmäinen yö. Tuntuu ikuisuudelle, mutta on tästä mennyt jo useampi tunti.

Tosi mukava viikonloppu

Nyt on ollut harvinaisen mukava viikonloppu. Kukaan ei sanonut missään vaiheessa ikävästi! Vaikka oma mieli olikin ajoittain mitä oli. Mutta nyt on vähän parempi. On kuitenkin ollut taas ihminen kenelle pystyin kertomaan jälleen kerran. Tätä ennen on ollut tosi monta kertaa ja toivon jatkossa että periaatteessa kertoja tulisi. Tämä ihminen on ollut elämässäni kaikista pisimmän ajan, olisikohan nyt vähän yli 5 vuotta. Kaikki muut aina jossain vaiheessa lähtevät syystä tai toisesta.

Kuitenkin olen kokoajan jollain tavalla ahdistunut. Aika menee niin nopeasti... Tänään olen kyllä saanut omaa aikaa ja tiedän että huomennakin saan, mutta sitten en tiedäkään. Aika voimakkaasti kuitenkin olen kertonut että tarvitsen sitä aikaa. Muuten jaksaminen loppuu ihan täysin, ei siinä ole järkeä. Oma huone on täysin ehdoton ainakin. Siellä on kuitenkin rajallinen määrä huoneita. On kuitenkin oma huone luvattu minulle.

En ole yhtään leiri-ihminen

Minua jo oikeastaan tämän kirjoitus ahdistaa, ajatus ja kaikki. En voi sietää leirielämää. Olen siellä niin ahdistunut. Ensi viikolla on meidän luokan ja muiden samaa alaa opiskelevien yhteinen leiri. Nyt olen siellä yötä. Tarvitsen omaa aikaa. En jaksa. Ja sitten alkuun on melko varmaan taas jotain toimintaa. En PYSTY osallistumaan. Pelkään liikaa. Haluaisin ehkä johonkin osallistua. Mutta en uskalla. Se on vaikeaa. Ja sitten siitä voi tulla sanomista. Mutta ei se ole minun vika.

Saan kuitenkin oman huoneen. Se auttaa todella paljon. Eli saan yörauhan edes.

En edes oikein ymmärrä tämä ideaa. Ehkä suurin osa siitä tykkää. Mutta miksi. Se on kuitenkin merkitty vapaaksi valinnaksi. En tiedä. Minulla niitä poissaoloja kuitenkin on sen verran ettei tarvitse tulla.

Ja ne jumiutumiset minua pelottaa. Joka kerta jään jonnekin ja nyt etenkin kun on vieras paikka niin ei ole sitä "turvapaikkaa". Se kun ei vain voi toimia. Ehkä tiedän mitä on, mutta kun ei vain toimi. Se on vaikea kertoa ja ymmärtää. Myös kommunikointi voi lukittua. En voi kertoa välttämättä millään tavalla mikä on.

Toivottavasti se olisi nyt vain nopeasti ohi. Se kestää kuitenkin vain kaksi yötä. Se oikeastaan on onnistuttava.

Kohtalainen viikonloppu, uusi viikko

Se on paljon kun en voi sanoa "huono viikonloppu", tai en voi sanoa myöskään "hyvä viikonloppu", en muista millainen se oli. Uskon että muistaisin jos olisin ollut hyvin ahdistunut, nyt ei kuitenkaan niin ole. Tämä viikonloppu meni myös aika nopeasti.

En muista mitä tällä alkavalla viikolla on, mutta se on ehkä ihan hyvä. Ei taida olla kuitenkaan täyspitkiä päiviä, toivottavasti ei ole. Mutta kuitenkin, on taikka ei niin saan mennä päivälläkin lepäämään. Ehkä vaikeampi on iltapäivällä jaksaa. Aamulla jaksan paremmin, iltapäivällä en välttämättä enään, vaikka ei ole täysipitkä päivä. Etenkin jos on sellainen että päivä että olen joutunut jaksamaan "enemmän", eli vaikea päivä, vaikea opettaja, ääntä ja puheen odotusta. Onhan niitä muitakin. En nyt vain muista.

Tänään ei  ainakaan ole täyspitkä päivä, alkaa ainakin myöhemmin. En muista monelta loppuu. Tai koen kyllä nämä maanantait raskaammiksi kun joudun kuitenkin olemaan niin kauan linja-autossa. On muuten helpompi nyt kun on erikseen kortti, joku valtion jonka ostin. Nyt ei tarvitse joka kerta maksaa rahalla. Eikä tarvitse näyttää kortilta minne olen menossa. Ja se tulee vielä halvemmaksi!

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Olkaahan ihmisiksi ja olkaa suvaitsevia. :-)

Kodin Kuvalehden juttu Mutismista

Tätä olen odottanut. Vihdoin tämä on täällä! Saataisiin asiaa tietoon. Kaikkien pitäisi tietää mitä tarkoittaa Mutismi ja se, että myös me olemme täysin tavallisia ihmisiä, meiltä vain puuttuu ajoittain puhe.

Kannattaa lukea Kodin Kuvalehden teksti huolella. Varmasti monelle jotain uutta ja uskon että suurelle osalle myös paljon uutta.

Ei tässä tämän kerran muuta. Ensi kertaan!

Kuvan lähde: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/saara-20-en-ole-puhunut-vieraille-viiteen-vuoteen-en-vain-voi