tiistai 12. syyskuuta 2017

Leirillä....


Nyt ollaan sitten täällä. Kuvassa on "turvapaikka", saan olla tässä yksin. Ilman muita ihmisiä.

Aamulla olin tosi ahdistunut. En pystynyt menemään edes tunnille. Mutta sitten piristyin. Nyt on helpottanut onneksi. Kun on ollut sitä "tavallista". Alussa oli sitä yhteistä ohjelmaa mitä en voi sietää. Tuli vähän huono olo, mutta se meni ohi.

Olen nyt kyllä todella väsynyt. Tarvitsen ehkä hiljaisuutta. En jaksaisi vaikka en mitää tee. Olen vain täällä turvassa. Mutta kuuntelen silti kokoajan kaiken.

Oikeastaan odotan iltaa, odotan sitä paljon, mutta samalla pelkään jäädä kokonaan yksin. Melkeinpä eri rakennus, ei valvontaa. Jos jotain käy? Mutta illalla saan varmasti omaa aikaa. On hiljaista.

Tämä kestää pari yötä. Nyt vasta on tulossa ensimmäinen yö. Tuntuu ikuisuudelle, mutta on tästä mennyt jo useampi tunti.

2 kommenttia:

  1. Yritin lähettää sydämen mutta koska näyttäisi ettei se lähtisi niin kirjoitan: lähetän sinulle sydämen ja kauniin raikkaan syysmaiseman jossa lentää lintu. Minullakin on ollut sekektiivinen mutismi (siihen aikaan ei diagnosoitu). Olen 40v. Minulle voi kirjoittaa halutessasi suvi.lehtinen@yahoo.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sydän tuli, mutta olen laittanut asetuksiin että haluan ensin tarkistaa kaikki kommentit välttääkseni vaikeilta tilanteilta. Sitä en nyt enään kuitenkaan julkaise kun tämä on "korvaava"

      Poista

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...