Se on ohi!

Olen niin onnellinen, yhtä onnellinen kuin kuvan nainen. Tai en voi edes selittää tätä tunnetta! Se leiri on ohi. Oli vaikea. Etenkin illat. Tai myös päivät. Syöminen. Toimiminen. Sitten olin tosi väsynyt.

Lopultahan minulla ei ollut omaa huonetta koska pelkäsin jäädä yksin. Entä jos ajattelua. Mutta ensimmäisenä yönä laitoin päiväpeiton sillein että saan "oman paikan" sen avulla. Vähän samalla tavalla kun sairaalassa laitetaan verhot. Rauhotuin nukkumaan, aika hitaasti.

Seuraavana päivänä eli eilen. Mitähän meillä oli... Aivot suojaa etten muista. Se on hieno asia. Ne ei ole aina niin kivaa muistettavaa. Ainakin olin eilen hyvin väsynyt, nukuin kai päivällä. Käytiin laavulla. Pelotti jonkin verran. Olisi pitänyt mennä kuvaan. Ajoittain ahdisti, mutta aloin jo menemään huoneeseen kun tarvitsin aikaa. Juteltiin huonekaverin kanssa aika paljon, ihan puhumalla. Mutta olin tosi väsynyt ja tuntui oudolle. Oli minun keittiö vuoro ja siihen tuli toinen kaveri, jolle en pysty puhumaan niin näytin aakkostaulun lause puolelta että on huono olo.

Mutismi tuli muutenkin tosi voimakkaasti esille. Myös puhumisen osalta. Kännykkää en käyttänyt. Mutta ilmeet ja eleet kertoo tosi paljon. Tänään näytin yhdelle avustajalle että olen tosi iloinen kun leiri on ohi. Ja hän ymmärsi. Kaikki eivät ymmärtäisi.

Sitten tuli taas ilta. Ja tämä ilta olikin vaikea. Pyysin jo aiemmin lääkettä kun oli jotenkin huono olo ja ns.pelotti. Ehkä sitten aavistin jotain. Mutta sitten joskus 23 aikaan räjähti ihan käsiin. Elämäni pahin paniikkikohtaus. Kaveri onneksi osasi olla. Mutta jouduin hakemaan lopulta apua. Koitin etsiä avustajaa, mutta ei ollut paikalla. Opettaja tuli sitten huoneeseen. Itkin, huusin, raavin ilmeisesti kättä, löin päätä seinään, hyperventiloin, oksetti ja kaikkea mahdollista. Olin aivan varma että kuolen. Rauhoittuminen kesti pitkän aikaa. Ja sitten alkoi ns. uudelleen aina. Lopulta opettaja sai mut täysin rauhalliseksi.

Ja hetken se kestikin. En yhtään osaa arvioida. Kerkesin sanomaan "se tulee uudelleen". Ja kaveri heti taas vieressä. Ei uskaltanut herättää henkilökuntaa. Hetken koitti vielä itse kai rauhoittaa mutta lähdin itse sitten hakemaan apua. Tosi paha olo ja taas oksetti. Muistan, silitin avustajaa päästä. Heräsi tosi nopeasti. Sitten en muista kunnolla. Pyysi kuitenkin viereen nukkumaan ja olin rauhoittunut siihen nopeasti. Siinä vielä kun olin juuri kai nukuttamassa (ei mitään tietoa milloin nukahdin, mutta kuulemma tosi nopeasti, olin tosi väsynyt kyllä kohtausten takia) tunsin pitkästä aikaa että joku välittää oikeasti! Ja sinä melko varmaan tätä luet niin en tiedä miten voin kiittää tarpeeksi siitä että pidit minut järjissäni yöllä ja muutenkin. Olet rakas!

Mutta nyt aion nukkua hyvin ensi yönä, ilman lääkkeitä, ilman toisen ihmisen apua, ilman pelkoa ja ahdistusta!! Olen niin onnellinen että tämä kaikki on ohi. Pääasiassa tarkoitan tällä kirjoituksella positiivisuutta vaikka negatiivista on paljon.

Hyvää yötä kaikille lukijoille.

Kuvan lähde: https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/kahdeksan-tutkittua-asiaa-nama-tekevat-ihmisesta-onnellisen/6507660#gs.BozM7HA