Kun jotkut eivät ole ottaneet vastaan muita keinoja, koitan sitten seuraavalle. Ja seuraava ohjaa takaisin edelliselle, siitä tulee sitten oravanpyörä. Asia ei etene. Usein sitten jätän asian sikseen, vaikka olisi tärkeäkin asia. Mikään ei voi olla niin tärkeä, kerron sitten siivoojalle. Mutta taisi olla vain sijainen niin ei enää tule. Ehkä hyvä niin en kerennyt ottamaan liikaa kontaktia. Tänään itketti edellisen siivoojan ikävä. Olen tehnyt kortit molemmille. Vien aikaisintaan ensi viikolla, nyt on lomaviikko. Paitsi jos on edelleen liikkumiskielto.
Nyt tämän aamun vastuuhoitaja lupasi viedä asiaa eteenpäin ja kertoa muille hoitajille että vähän edes epätoivottu käytös jäisi pois. Tai toivon että kertoi, en voi olla varma kun en sitä ylös kirjoittanut, monia muita asioita kirjoitin ylös muistiin kun pyysi. Sanoi että jollain tavalla arvasi, tai tiedosti, miten sen haluaa sanoa etten aina voi puhua ja se ei ole päättämisestä kiinni. Tänään olen voinut puhua kolmelle hoitajalle. Jotenkin tällä jaksolla miehet ovat helpommin lähestyttäviä, ehkä kun niitä on enemmän täällä, vaikka naisia on enemmän hoitotyössä, mutta täällä pitää olla miehiä tietty määrä.
Asumisasiaan ei ole tullut mitään tietoa, siis ei yhtään mitään, vain että on haku päällä... Alkaa väsyttämään koko asia.
Olen nyt kolmen hengen huoneessa. Aamulla hoitaja sanoi että tietää, me aletaan tappelemaan toisen kanssa ettei voi oikein jättää huoneeseen mitään millä voi heittää toista. Ja niin on käynyt muutaman kerran, tuskin loppuu ennen kuin toinen lähtee tai nyt vaadin oman huoneen, tai toinen ei täällä huoneessa viihdy ja toisesta en tiedä.
KUVAN LÄHDE: PAPUNET
