Asuminen

 

Mä niin toivoisin että tämä olisi se oikea paikka. Saisin jäädä tänne. Vaikka on paljon vaikeuksia niin täällä ymmärretään ja autetaan parhaan mukaan, ensi viikolla tehdään päiväkalenteri. Mitä tapahtuu, missä, milloin, ketä on töissä, mikä päivä ja kuukausi on. Päivän mittaan laitan tunteita jotka käydään illalla läpi.

Täällä saa olla oma rytmi. Ja ruokailut melkeinpä omaan aikaan. Etenkin illalla.  Ja kaikkein tärkein mitä mulle on, on turvaranneke, tai pidän sitä kaulanauhassa.

En käykään katsomassa sitä toista paikkaa, matka olisi aivan liian raskas. Kun jo 1h suuntaansa on raskas. Tämä olisi 3,5h. Olisin varmaan sairaalassa siinä välissä. 

Tämä jääköön lyhyeksi tekstiksi, nyt tänä vuonna ei tule enää tekstiä joten tässä vaiheessa toivotan hyvää joulua ja onnellista joulua.

Väliaikainen asuminen

 Nyt tiedostan jo kunnolla että tämä on vain väliaikainen asuminen niin koitan olla muodostamatta mitään ihmissuhteita, vaikka hiljalleen niitä meinaa väkisiskin tulla, niitä kohtaan erityisesti jotka ymmärtävät. Koen kuitenkin että kaikki ketkä olen tavannut ymmärtävät. Paremmin kun psyk.osastolla. Paitsi nämä yöhoitajat luulevat että minulla on kuulossa vikaa. Mutta on sekin parempi kun puhumaan painostaminen.

Paikka johon olen menossa on lähellä Helsinkiä. Mutta juuri oikea minulle. Siellä on juuri oikea osaaminen. Eri kommunikointi keinoja, vaikka siinä yksikössä minne menisin on vain puhuvia asukkaita. Mutta siinä yksikössä meitä olisi vain kolme. Odotan sitä kovasti. Ymmätrtärtääjkseni ihabn lähipäivinä käuydään katsomassa sitä paikkaa onko se lopulta sopiva. Uskon kuitenkin aika vahvasti että olisi sopiva. Ehkä sen odottamisen avulla voin pitää täällä etäisyyttä.

On myös toinen vaihtoehtoinen paikka, lähempänä vanhempia, en tiedä käynkö sitten sielläkin katsomassa. Ehkä olisi hyvä. Mutta tekstien perusteella tämä ensimmäinen olisi parempi, toinen olisi sijainnin mukaan. 

 Edellisessä paikassa siivoojaa tulee erityisesti ikävä, mutta käyn sitten siellä kun mahdollista. Ehkä se on pari kertaa vuodessa, mutta sekin on jotain. Enemmän kun ei koskaan. Sitä edellisessä paikassa en halua käydä. 

Nyt molempina päivinä olen kokeillut kävellä pitkää käytävää. Eilen pääsin huonommin. Tänään pääsin jo pidemmälle, mutta sitten en päässytkään yksin huoneeseen, onneksi hoitaja huomasi heti ja tuli auttamaan. Käveli vierellä koko matkan. Se on todella väsyttävää kun joutuu tekemään sen eteen niin paljon työtä. Mutta parempi se on kun että olisin vain huoneessa, vaikka huone onkin tosi mukava.