Fiktiivinen tarina mutismista

 

Tätä oli jo aikoja sitten pyydetty, en edes muistanut. Aloin vain selaamaan kommentteja niin löysin tällaisen toiveen niin päätin nyt toteuttaa sen jos jotenkin osaisin. En siis tiedä kuvasta yhtään mitään, mutta silti sen pohjalta tätä kirjoitan.

Katso kuvaa tarkasti. Näet kuvassa 5 lasta. Näistä lapsista jollain on mutismi, voitko nähdä sen päällepäin? Kerro kommenteissa mitä arvasit. 

Hänen nimensä on Heli. Tässä kuvassa Heli on päiväkodissa niin kuin joka päivä maanantaista perjantaihin.

Ihan pienenä, ennen kuin Heli oppi puhumaan hän käytti tosi paljon omaa kieltään. Lopulta Heli oppi täysin puhumaan vähän ennen kun täytti 3 vuotta. Tuolloin Heli käytti paljon puheessaan paljon enemmän taitoa kuin tuon ikäiset yleensä. Esimerkiksi hän saattoi kertoa "Minun nimeni on Heli ja asun yhdessä äitini ja isäni kanssa kaupungissa, meillä ei ole eläimiä. Minä kuitenkin haluaisin sellaisen, mutta me emme voi ottaa, koska isäni on allerginen" 

Tuolloin Heli vielä puhui, mutta kodin ulkopuolella puhe oli 3 vuotiaan lapsen tasoista. Tämä oli äidin mielestä outo asia. Neuvolassa sanottiin asian olevan normaalia, lapsi ei jaksa keskittyä niin tarkasti puhumiseen jos on paljon muita häiriötekijöitä. Jossain vaiheessa Heli alkoi kotonakin puhumaan lapsen tasoisesti, äiti mietti tässäkin että mikä on, neuvolassa sanottiin että kuuluu ikävaiheeseen.

Ehkä 3,5 vuotiaana Heli alkoi hermostua kotona todella helposti ja hän alkoi itkeä usein, erityisesti kun piti päiväkotiin mennä. Heittäytyi lattialle huutamaan ja sylki äitinsä päälle joka ikinen aamu. 

Tätä kun oli toistunut muutaman viikon niin Helin äiti sai töihin puhelun ettei Heli ole enää puhunut päiväkodissa kuukauteen sanaakaan ja oli ollut erittäin tarrautuvainen hoitajaan. Mutta tänään oli myös sylkenyt hoitajan päälle, ilmeisesti koska häntä ei oltu ymmärretty. Eihän tietenkään Heliä voinut ymmärtää koska hän ei puhunut.

Tästä äiti vasta huolestuikin, oli vain kuulemma uhmaikä menossa. Äidillä meni tässä vaiheessa jo hermot. Miksi hänen lastaan ei auteta, hänellä on selkeästi todella paha olla, kukaan ei ymmärrä? Heli puhui vain ja ainoastaan vanhemmilleen, ei edes mummolle tai ukille. Mummo ja ukki olivat tästä todella surullisia ja samalla vihaisia kun asiaa ei alettu hoitamaan, mummo ja ukki päättivät sitten maksaa yksityiselle psykiatrian lääkärille, josko sieltä löytyisi vihdoin jotain apua.

Jo seuraavalle päivälle saatiin aika, ja taas aamulla samat ongelmat, lopulta äiti sai tytön autoon turvaistuimeen, monen monen sylkemiskerran jälkeen. 

Lääkärin pihassa Heli meni jälleen täysin puhumattomaksi, nyt äitikin näki sen ensimmäistä kertaa. Heli pääsi rakennuksen sisään pitäen äitiään tiukasti kädestä ja nalle mukanaan. Mutta sitten tapahtui jotain mistä äiti ei ollut kuullutkaan. Heli vain pysähtyi, katsoi tyhjyyteen, hyvin pelokkaan näköisenä. Ei liikkunut lainkaan, äiti koitti kutsua Heliä nimeltä, ei rektiota, koitti ottaa nallen sylistä, nalle putosi, yleensä Heli ei koskaan anna nallen pudota vaan siitä tulee itku, nyt ei mitään. Äidille tuli jo tunne että pitääkö soittaa hätänumeroon. Onko lapsella jokin kohtaus. Kosketus ei auttanut. Ei siis yhtään mikään mitä äiti voisi vain keksiä.

Pian ovelle tuli mukavanoloinen naislääkäri, hän oli erikoistunut juuri lasten psykiatriaan. Aivan kuin Heli ei olisi kuullut nimeään, äiti toisti että nyt on heidän vuoronsa, ei mitään. Selkeästi lääkäri laittoi jo tämän merkille. Lääkäri sanoi että äidin on nyt fyysisesti ohjattava tyttö sisälle. Se sitten lopulta onnistui, edelleen sama lasittunut katse. 

Tästä tilasta kun Heli heräsi niin häneltä alkoivat kyyneleet nousemaan silmiin. Yleensä Heli itkee ihan kunnolla ääneen, mutta nyt ei. Meni vain ihan lähelle äitiään. 

Oikeastaan lääkäri oli suoraltaan varma että kyse oli mutismista. Miksei kukaan ollut aiemmin kertonut? Miksi tytön annettiin niin kauan kärsiä, miksei kukaan tehnyt mitään? Vaikka niin monesta suunnasta tuli asiasta tietoa.

Äiti oli tästä niin onnellinen ja erityisesti kiitollinen mummolle ja ukille, ketkä olivat tämän asian mahdollistaneet, nyt he saivat vihdoin tietää mikä Helillä oli, vaikka lapsi ei tätä vielä itse ymmärtänytkään.

Tästä alkoi vihdoin Helin kuntoutus ja hoito kohti parempaa elämää.

Heli on siis tuo tyttö jolla on keltaraidallinen paita.

-----

Haluatteko tarinalle jatkoa?

 

KUVAN LÄHDE: 
Puuha-aamu | Tapahtuma | Helsingin kaupunki