keskiviikko 24. elokuuta 2022

Päivätoiminta uhka vai mahdollisuus?

Päivätoiminta... Alkaa perjantaina. 4 tuntia, liian pitkä aika. Nukahdin viimeksi alle 2 tunnissa. Ja takaisin päästyä nukuin loppupäivän migreeniä pois. En haluaisi sellaista. Mutta mulle on sanottu että on pakko. En osaa kieltäytyä. En osaa sanoa etten jaksa, en pysty.

Tein kuitenkin moneksi viikoksi Kelalle tulkkauspyynnön. En tiedä kerkeääkö perjantaille, jos ei niin en voi mennä. Voinko mennä edes tulkin avulla? Tulkki ei kuitenkaan voi avustaa, mutta tässä kanssa maalaisjärki. Kai sitä avustajaa sitten on lähdettävä etsimään tai ensin hakemaan oikeus. En kyllä tiedä sulkeeko tulkkauspalvelu sen pois. Tai voiko sulkea? Tulkkaus ja avustus ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.

En voi syödä, liikkua, puhua, olla rentona. 

Onko oikein että päivätoiminta on velvollisuus, kyllä odotin tätä mutten sitä että menee jaksamisen yli. Että mun puolesta päätetään mitä jaksan. Pelkään eniten että jaksaminen loppuu niin pahasti että joudun sieltä päivystykseen (koettu monta kertaa jaksamisen loputtua), tai psykiatriselle lopulta jopa psykoosissa... Ei, sitä en halua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...