torstai 21. kesäkuuta 2018

Markkinat

Oltiin tänään siskon ja mummin kanssa markkinoilla ja nyt olen tosi väsynyt, se ihmismäärä väsyttää, kaikki äänet jne. Ja kun kaikki on niin tiiviisti. Kaikille aisteille jotain, paljon ääniä, näkemistä, hajuja ja jopa tuntoaistiin jos osuu johonkin ja kokeilee jotain, tosin se käsillä näpräys on aina rauhoittanut minua. Voin keskittyä siihen etten välttämättä keskity johonkin ikävään asiaan.

Ensi kerran jos kysytään lähdenkö niin tuskin jaksan, ainakaan yhtään pidemmäksi aikaa. Tollanen vie tosi äkkiä voimat. Mutta jos ei olisi ollut niin lähekkäin kaikki niin ehkä olisin jaksanutkin ja sitten lopulta alkoi olemaan kylmä, Suomen kesä on mitä on... Koskaan ei tiedä etukäteen vaikka säässä olisi mitä luvassa niin voi sataa kesällä vaikka lunta. :-D

Siellä oli koiria, paljon koiria, pysähdyin katsomaan melkein kaikkia ja viimeistä koiraa silitin, sen koiran omistaja huomasi että haluan silittää kun pysähdyin ja odotin niin laski koiran nuuskimaan minua kädesstä ja sitten silitin. Se koira oli ihana.

Huomenna menen mökille ja olen siellä varmaan maanantaihin asti, sitten tulen taas mummin luo, ensi viikolla on silmälääkäri, meinasin sinne ottaa ainakin aakkostaulun että olisi helpompi jutella, jos niitä tippoja laitetaan niin kännykällä en näe kirjoittaa, toivon niin ettei laiteta kun pelkään sitä. Sanotaan että seuraavana päivänä pitäsi nähdä normaalisti, mutta minulla menee aina monta päivää.

Kuvan lähde: http://himoksella.info/2016/07/01/jamsan-aijan-markkinat/

2 kommenttia:

  1. Hei pitkästä aikaa :)
    Voin vain yrittää kuvitella, miltä tuo markkinoilla käynti on susta tuntunut, kun itselle on jo pelkkä kauppaan, siis isoon markettiin, lähteminen tuskallista. Ja varsinkin tällaisina päivinä kun siellä on kaikki, kauppa on niin täynnä kuin vain olla ja voi. Tunnen niissä ihan fyysistä pahoinvointia ja yritän puolison kanssa selvitä pois mahdollisimman nopeasti. Pelkään koko ajan, että saan kohtauksen ja kun pelkään sitä, sitä todennäköisempää kohtauksen saaminen on.
    Olen puhunut asiasta lääkärin kanssa ja hänen mielestään kyse on jonkinlaisista paniikkihäiriöoireista.
    Koska tiedän, etten voi tähän sohvan nurkkaankaan jäädä, niin pakotan itseni aina välillä liikkeelle, vaikka puoliso kyllä hoitaa kauppa-asiat mielellään ihan yksinkin - saapahan siinä samalla vähän omaa aikaa, kun muuten ollaan lähes 24/7 täällä naamatusten :)

    Ihanaa juhannusta sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse voin käydä kaupassa ihan ok, mutta mielummin sillein jos on esim isompi kauppakeskus että saan jonkin verran päättää.
      Tuolla en saanut päättää yhtään. Vaan kaikki meni toisen ehdoilla, opinpahan etten enää koskaan mene jos jotain hyvää pitää aina kaikesta keksiä

      Poista

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...