Kiusaaminen osa 1

Tälläinen aihe tuli äidille mieleen kun mietin taas blogiin ideoita, hieman ikävää kautta tosin ikävän syyn takia; minun 7 vuotiasta pikkuveljeäni kiusattiin tänään kun hän oli leikkimässä ulkona muiden lasten kanssa :-( Veljeni ei oikein puhu, kuten en minäkään, mutta meillä on eri syy.
Veljelläni on jokin kielen kehityksen häiriö. Mutta puhuu kuitenkin vieraille ja osaa jonkin verran puhua, perhe ymmärtää paremminkin, mutta harva vieras ymmärtää mitä veli koittaa sanoa. Silloinkin kun minun tuleva avustaja oli käymässä niin veljeni suu kävi kokoajan taukoamatta, avustaja tähän totesikin "Koko ajan sinä höpötät" Vaikka ei saanut puheesta kunnolla selvää, mutta jonkin verran sai ja osasi jotenkin tulkita, ehkä kun on ollut töissä kehitysvammaisten kanssa aikanaan.

Kiusaaminen... Siinä kanssa yksi kirosana, päiväkodissa, esikoulussa, peruskoulussa, ammattikoulussa, vapaa-ajalla ja jopa työelämässä. Omanikäisiltä lapsilta tai nuorilta, jopa aikuisilta, jopa koulun tai päiväkodin työntekijöitä, näistäkin olen kuullut.

Nyt kuitenkin aiheena pienten lasten kiusaamista, päiväkodissa tai ihan alaluokilla tai esikoulussa olevia. Voisinkin tehdä sarjan, aloitan tästä ja jatkan aina aikuisuuteen asti. Koitan myös pohtia eri näkökantoja juuri kyseisen ikäisille.

Uskoisin, että aivan pienimpien kiusaamistapauksiin on helpoin aikuisen puuttua ajoissa, jos asia siis huomataan ajoissa, aina voi kuitenkin olla ettei tilannetta huomata ja se on välillä vaikeaa.

Pieni lapsi ei kuitenkaan välttämättä osaa kertoa kiusaamisesta vaan se pitää aikuisen siinä tapauksessa huomata, ei välttämättä isompikaan osaa tai ehkä halua kertoa, tässäkin aikuiset ovat avainasemassa. Etenkin siinä vaiheessa kun lapsi ei puheen puuttuessa tai jonkun muun pakottavan syyn takia osaa asiaa kertoa. Ja jo tässä iässä aletaan huomaamaan ihmisten erilaisuus ja että sen takia voikin kiusata. Esimerkiksi jollain saattaa olla silmälasit tai jopa valkoinen keppi, siinähän on "hyvä" aihe kiusata. Tai vaikka pyörätuoli. Tai sitten joku ei osaa vielä sanoa ärrää tai ässää. Tai on täysin puhumaton, syitä on jo tässä vaiheessa valitettavan paljon.

Päiväkodissa en ole koskaan ollut, enkä ole kuullut kiusaamis asioita sieltä päin, harjoittelussa olin joskus, tosin huonoin palauttein, aktiivisuutta esimerkiksi ei voitu lainkaan arvioida, koska olin jatkuvasti toimintaohjaus kyvytön.
Päiväkodeissa on hoitajia kuitenkin jonkun verran, mutta ainahan voi se kiusaaminen jossain nurkan takana tapahtua. Tai voi olla "Jos sä et syö multaa niin et pääse mun synttäreille!" tapaista. Voi myös jo tässä iässä olla ihan lyömistä ja potkimistakin, josta voi tulla jopa jäljet ja lapsi ei välttämättä siitäkään osaa kertoa mistä ne ovat tulleet.

Seuraavana aloitetaan koulu ja siellä ei olekaan enää niin paljon aikuisia valvomassa leikkejä ja tekemisiä. Välitunneilla voidaan tosi helposti kiusata ja viimeistään koulussa lapset alkavat hiljalleen valehtelemaan, myös kiusaamisasioista. (Aikanaan myös itse valehtelin, mutta se tulee osassa 3) Koulussa voi tulla vielä enemmän erilaisuus esille, jollain saattaa olla erilaiset tehtävät tai oma henkilökohtainen avustaja, ja avustajan poissaollessa onkin helppo kohde, ja jos tässä vaiheessa ei niitä ärrää tai ässää osaa sanoa niin se on jo tosi paha juttu joidenkin mielestä ja siitä on ehdottomasti saatava kiusata. Tai jälleen, entä jos on täysin puhumaton?
Nykyään koitetaan myös erityistarpeisia lapsia ja nuoria saada samoihin kouluihin ja luokkiin ns. normaalien kanssa. Sitten voikin jo löytyä tulkin kanssa opiskelevia, tummaihoisia, sairaskohtauksia omaavia... Ja kas näin, jälleen lisää kiusaamisen aihetta...

Seuraavassa osassa sitten vähän isompien lasten kiusaamisasioista, mutta ei vielä yläasteen.


Kuvan lähteet:
https://www.google.fi/searchq=kindergarten%20bullying&rlz=1CDGOYI_enFI775FI775&hl=fi&prmd=ivmn&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwje7u-3pZDcAhWCkywKHf1QCZEQ_AUIESgB&biw=375&bih=591#imgrc=3PKLmqEkzdI6nM:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/vaitos-kurinpitomenetelmat-eivat-vahentaneet-kiusaamista/