Työjakso ja muutakin

Minulla alkoi työjakso maanantaina, on mennyt hyvin ja pystyn puhumaan ikäihmisille. (siis jo tosi iäkkäitä) Mutta en muuten siellä kenellekään, yksi siistijä on ainoa, hänen kanssaan olen ollut aika paljon tekemisissä. Edellisessä paikassa oli sama, paitsi loppuajasta kun aloin tuntemaan ihmisiä.
Tänään olin kuitenkin väsynyt, en meinannut enää jaksaa, mutta ei se ilmeisesti haitannut. Enää huominen ja sitten alkaa pitkä vapaa. Keskiviikkona takaisin.

Kuulin kaveriltani että eräs täältä asuntolasta oli taas mennyt laukomaan idioottimaisuuksia. "Opettelisi vain puhumaan"... En tiedä olisinko halunnut tietää, mutta kyseinen ihminen on hieman omanlaisensa. Ehkei hän koskaan opi, ja ehken minä koskaan "opi" puhumaan... Tollaset tuntuu aina pahalle, kuulla tai saada tietää jotain muuta kautta. Mutta ei enää yhtä paljon kuin ennen, jolloin olisin itkenyt koko päivän. Nyt vaan olen miettinyt asiaa. Mutta josko huomenna olisi jo parempi.

Huomenna on onneksi jo perjantai, pääsee kotiin, pääsee pois täältä. Ei tarvitse enää ahdistua. Tai onhan asiani nyt paljon paremmin kuin ennen, nyt minulla on avustaja ja kotona minua ymmärretään, nyt minulla on ilmeiseti kontakti psykiatrian polille jos haluan. Mutta en halua sinne, siellä on aina se sama kaava, "lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä, lääkkeitä" No ei kiitos ja heippa. Siinä se sitten olikin, kesto ehkä 15minuuttia.

En ole taas kirjoitellut

Minulle kuuluu nyt hyvää, olen ollut kyllä tosi väsynyt. Olen kuitenkin paljon paremmin ollut koulussa. Ja jotain siitä oma opettaja sanoi, en muista kyllä mitä kun sanoi niin äkkiä vain ohimennen. Olen ajoissa tunneilla, pystyn olemaan siellä ja osallistumaan. Sain jopa tehtyä näytön! Arviointia en ole vielä saanut, mutta ainakin läpi se on. Sen tiedän. Mahtavaa! Vihdoin jotain konkreettista hyvää.

Kevät alkaa nyt ehkä tulemaan. Sekin saattaa väsyttää. Mutta nyt ei ole ollut kun ehkä 2h poissaolotunteja KUUKAUDESSA! Ennen niitä oli varmaan vähintään 5-10 viikossa.

Nyt edelliset viikot ovat olleet pitkiä. Tai päivät. Joka päivä 16 asti. Ensi viikolla onneksi lyhenee, pääsen sitten tekemään avustajan kanssa vapaa-ajallakin jotain tai jos en jaksa niin aiemmin lepäämään.

Tulkkauspalvelusta ei ole kuulunut oikein mitään, tai en ole oikein ymmärtänyt. Olen laittanut sinne kyllä kyselyn joskus. En muista onko vastattu. Mutta kai pitäisi sinne puheterapiaan päästä jos haluaa asian etenevän, mutta sinnekin on jonot. Kai joku Kelan lääkäri oli määritellyt etten tulkkia tarvitse, koska osaan puhua niin HALUTESSANI, ai että ihan ärsyttää tuo sanamuoto. Jota kyllä käyttää moni muukin. Kuka päättää EN HALUA puhua. HALUAN olla niin hiton ahdistunut etten pysty edes aina liikkumaan?