JOULUKUU

Kohta on jo joulukuu ja tässä on niin ihana kuva että ei mitään rajaa, kissat ovat aivan mahtavia ja niille ei ole väliä puhuuko vai ei, ne  vain haluavat että niiden kanssa ollaan. Nukutaan vieressä ja sillein. Ja se kehrääminen. Ai että rakastan sitä ääntä niin paljon, silloin koen olevani niin turvassa, en missään muualla tai hetkessä koe samalla tavalla. 

Minulle joulukuu on aina vaikeaa aikaa ja nyt huomaan että se on näemmä jo alkanut. Yleensä sentään ensimmäisellä viikolla joulukuussa, mutta nyt se alkoi jo tällä viikolla, aika alussa. En tiedä miksi joulu on aina niin hankalaa aikaa. Ehkä kun silloin aina tajuaa miten aika menee nopeasti ja taas vaihtuu vuosi. Ja kun aina ei ole edes keinoa kertoa mikä on tai ei edes aina välttämättä oikein tiedä mistä on tullut ahdistava olo ja se tietenkin turhauttaa myös muita kun en voi kertoa mitenkään. Ymmärrettäväähän se on ja molemmille se on vaikea tilanne, itse koen ettei minua ymmärretä, mutta toinen ei voi ymmärtää jos en mitenkään voi kertoa, mutta miten kerron jos en aina edes tiedä mikä on? Saatan vain tietää että ahdistaa, ja saatan sen jopa joskus kertoa, mutta syytä en tiedä. Edellinen avustaa sanoi että syy on tiedettävä aina, mutta joskus sitä ei vain tiedä ja se on vain. Se pitää sitten vain odottaa että se menee ohi. Joskus se tuntuu tosi pitkälle ajalle, etenkin jos joutuu olemaan sen ajan yksin niin aika hidastuu.

Oli joku palaveri ja aina opettaja jaksaa muistuttaa puhumisesta ja siitä että osaan puhua niin silloin pitäisi puhua, en enää jaksa hänelle selittää asiaa. Olen koittanut jo niin monta kertaa, en enää vain tiedä keinoa mitä en ole kokeillut. Olen kokeillut laittaa asialinkkejä, kertoa itse ja tehdä esitelmän aiheesta. Mikään ei ole riittänyt.

Joskus tuntuu ettei kukaan ymmärrä, mutta sitten taas on ihmisiä jotka varmasti ymmärtää ja jaksaa myös silloin kun en itse jaksaisi. Jaksaa sanoa että tästä selvitään ja kaikki järjestyy kyllä. Vaikka itse sanoisin ettei enää millään ole mitään järkeä. Kiitos T.L. Toivon että luet tämän ja tiedät miten paljon olet jo nyt auttanut jaksamaan, ja toivon että tämä voi jatkua loppuun asti.  

Huonoillakin hetkillä auttaa kissat, jos en enää itse ymmärrä ajatella tai katsella kissojen kuvia niin sitten ne näytetään tai aletaan kyselemään niistä. Ja kaikista paras olisi että kissa olisi ihan vieressä, mutta se ei oikein ole mahdollista. Kissat kun on vain kotona. Tällä hetkellä kyllä tässä vieressä niitä on kaksi. Toinen on ihan kiinni minussa. Suloinen kuin mikä.

Kuvan lähde: http://www.tunturisusi.com/joulu/mirrienjoulu.htm

Lääkärikäynnit

Jotenkin lääkäreiden yms. on saatava tietää asiat; Miksi olet tullut, mitä on käynyt, kuinka kauan kestänyt, mihin kohtaan tuntuu jne... On niin paljon kysymyksiä mihin ei voikaan vastata kyllä tai ei. Näyttämisellä pääsee näissä kuitenkin sitten aika pitkälle. Ja tietenkin kirjoittamalla, mutta se hidastaa sitten taas joskus jopa aika paljon. Etenkin päivystyksessä on huono, jos sinne ei tulkkia saa niin hidastuu.

Usein olen lääkärissä itse, avustajan tai sukulaisen kanssa, mutta joskus vaaditaan tulkki. Ja tilataan suoraan sairaalan kautta, onneksi ei tarvitse itse huolehtia siitä niin on yksi asia siinä vaiheessa vähemmän.

Olisi toisaalta hyvä, että olisi ihan helposti käytettävissä kuva- ja aakkostauluja ihan päivystyksiä myöten. Voisi helpottaa ja nopeuttaa monen ihmisen asiointia. Ja myös lääkärin ja/tai hoitajan työtä. Varmaan joissain paikoissa jo onkin ja monilla on itsellään omat mukana.

Ja sitten näihin voi joissain tapauksissa liittyä myös ne vieraat paikat, ainakin minun kohdallani. Etenkin sellainen sairaala missä en ole paljoa ollut, mutta sinne onneksi tulee tulkki. Ja taksikuski saattaa aivan perille asti. Ja tarvittaessa myös hakee sovitusta paikasta, mutta sitten kaikki tällä välillä jos ei ole ketään. Oikeastaan nyt olen oppinut oman paikan sairaalan päivystyksen ja muutaman poliklinikan.

Väsynyt olo

Tänään olen ollut todella väsynyt. Aamusta alkaen. Olin jo päivällä normaalia pidempään lepäämässä kun en jaksanut.

Menin takaisin kuitenkin tunnille, mutta en enää saanut mitään aikaiseksi, ainakaan muistaakseni. Alkoi jo yksi toinenkin tyttö olemaan liian väsynyt. Ei jaksanut enää yhtään niin hänetkin päästettiin pois.

Olen niin iloinen että nyt minulla on avustaja joka puolustaa asioita, eikä mene vain tyylillä "tehdään näin, koska näin kuuluu tehdä" kun kuitenkin se oma jaksaminen on kaikkein tärkein. Jos se romahtaa niin sitten samassa menee kaikki muukin.

Pelkään kuitenkin jonkin verran että lopettaa. Kun edellisestä jäi niin huono kokemus, mutta voisin sanoa että nykyiseen luotan enemmän. Voin jutella hänelle asioita.