Ahdistustaso on pudonnut, on avustaja joka ymmärtää, myös viittomia. Ja on halukas opettelemaan lisää. Molempina päivinä olen kerran käyttänyt kun on ollut vähän kauempana.
Molempina päivinä olen jaksanut aika hyvin. Molempina päivinä on kysytty jaksamista. Eilen varmaan viisi kertaa tunnin aikana. Tänään varmaan kaksi. Ruokailun jälkeen jäin hetkeksi huoneeseen. Ja avustaja teki juuri niin kuin työsopimuksessa lukee, oli jossain lähellä (ei huoneessa) hälyttimen kautta.
Edellinen kun loppua kohden oli hyvin passiivinen. Ei oikeastaan auttanut missään missä apua tarvitsin.
Osallistumien on ollut paljon helpompaa kun pääsen vastaamaan. Väsynyt kyllä olen, mutta tämän kerran se ei johdu ahdistuksen peittämisestä. Ja siitä että pelkäisin kokoajan mitä tapahtuu. Ja miten pärjään. Ja etenkin mitä jos käy jotain, keneltä voin hakea apua. Nyt tiedän että saan apua. Sanomalla, viittomalla tai jollain muulla tavalla.
Alunperinhän asuntolavastaava ja kuraattori asiaa vastustivat. Mutta onneksi oma järki ja äitin apu lopulta voitti ja nyt tuntuu että nyt on se oikea avustaja löytynyt. Nyt saan sitä apua.
keskiviikko 15. elokuuta 2018
maanantai 6. elokuuta 2018
Kiusaaminen osa 4
Nyt on viimeinen aihe kiusaamisestä tällä erää, eli kiusaaminen ammattikoulussa/lukiossa ja aikuisiällä, ehkä suuntautuu sinne yli 15-16 vuotiaisiin, tämän ryhmän nuorimmat ovat kuitenkin joka tapauksessa alaikäisiä. Eivätkä 15-17 vuotiaat oikein enää halua asiasta ainakaan vanhemmilleen kertoa.
Mutta mikä siinä on että vielä peruskoulunkin jälkeen on kiusattava? Mielestäni peruskoulusta pääsyn vaatimus pitäisi olla jo tietyn tasoinen käyttäytyminen, (myös erityisnuorten kohdalla, ei heiltäkään voi kaikkea hyväksyä). Mutta tässä vaiheessa asiaan on helpompi puuttua, opiskelu ei välttämättä enää voi jatkua tai työt, peruskoulussa tämän tapainen puuttumien asiaan on vaikeampaa.
Tarvittaisiinko siis ammattikouluihin, lukioihin ja jopa työpaikoille erikseen niitä valvojia jotka seuraavat käytöstä vähän niin kuin päiväkodissa, jos huomaa jonkun käyttäytyvän huonosti niin asiaan mennään puuttumaan. Mutta ei tämä enää näin myöhäisessä vaiheessa toimi.
Missä on syy? Onko ollut lapsuuden kasvatus huono? Onko kiusaajalla vaikka mielenterveys ongelmia? Eivätkö kaikki vain koskaan opi käyttäytymään?
Toisaalta, joidenkin mielestä kiusaaminen on eri asia kuin toisten, ja se on aivan ymmärrettävää. Esimerkiksi meidän luokalla on poika joka leikkii välillä tyttöä ja on sanonut että sille saa nauraa ja nauraa itsekin, eli silloin on mielestäni ok nauraa, mutta entä jos kyseinen ihminen sanoisikin ettei saa, se ei ole kivaa, ei halua muistella asiaa? Minun mielestäni silloin sitä pitäisi kunnioittaa ja lopettaa asian puhuminen ja muistelu, vaikka itseä miten paljon huvittaisikin.
Asuntolassahan tätä kiusaamista aikuisten puolelta on tullut ja paljon... Mutta katsotaan onko asia nyt muuttunut jollain lailla, uskon ja toivon vahvasti näin olevan. Ja jos ei ole niin asian hoitamista jatkaa äiti ja tuleva avustaja, jopa poliisi.
Kuvan lähde: https://www.mehilainen.fi/yrityksille/tyohyvinvointi/tyopaikkakiusaaminen
Tunnisteet:
asuntola,
avustaja,
kiusaaminen,
viranomainen
sunnuntai 5. elokuuta 2018
Tekstipuhelupalvelu
Vihdoin löysin tälläisen että voin ITSENÄISESTI jotenkin alkaa hoitamaan asioita. Huomenna jo aloitan soittamalla jonnekin vakuutusyhtiöön, että saisin uudelle avustajalle vakuutuksen, kun sen pitää olla ensimmäisestä päivästä asti voimassa. Ja kaikkea muita mitä äiti on ennen hoitanut, olen niin iloinen että opin palvelua käyttämään. Useamman kerran kysyin, usealta välittäjältä, mutta nyt vasta osattiin vastata. En siis voi suoraan soittaa vaan ensin pitää soittaa keskukseen. Hätäpuhelu tietenkin suoraan kännykällä 112.
Siellä on puhelun välittäjä 24/7 ja sitten hän puhuu mitä minä kirjoitan, ja hän taas kirjoittaa mitä minulle sanotaan.
Ja siis Kela asiat yms, ja kaikki kun hoituu samalla kirjallisena niin ne saa myös samalla ylös. Ei tällä olemattomalla muistilla muista kuitenkaan ja sitten se auttaa myöhemmin ymmärtämään.
Puhelun vastaanottamista en aivan ymmärtänyt, kun sivuilla lukee että sen voi laittaa terveyskeskukseen soittopyynnön niin sieltä tulee hälytys ja toimii kai samalla tavalla. Mutta välittäjä sanoi ettei se ole vielä mahdollista.
En tiedä kuinka paljon on käyttäjiä, mutta olen aina ollut jonossa sijalla yksi.
Vaikka välittäjät ovat vaitiolovelvollisia niin en silti aivan kaikkea sitä kautta halua hoitaa, jotkut on kuitenkin parempi viesteillä tai soittaa itse.
Täältä löytyy tietoa: https://www.vsp.fi/tekstipuhelupalvelu-2/
Siellä on puhelun välittäjä 24/7 ja sitten hän puhuu mitä minä kirjoitan, ja hän taas kirjoittaa mitä minulle sanotaan.
Ja siis Kela asiat yms, ja kaikki kun hoituu samalla kirjallisena niin ne saa myös samalla ylös. Ei tällä olemattomalla muistilla muista kuitenkaan ja sitten se auttaa myöhemmin ymmärtämään.
Puhelun vastaanottamista en aivan ymmärtänyt, kun sivuilla lukee että sen voi laittaa terveyskeskukseen soittopyynnön niin sieltä tulee hälytys ja toimii kai samalla tavalla. Mutta välittäjä sanoi ettei se ole vielä mahdollista.
En tiedä kuinka paljon on käyttäjiä, mutta olen aina ollut jonossa sijalla yksi.
Vaikka välittäjät ovat vaitiolovelvollisia niin en silti aivan kaikkea sitä kautta halua hoitaa, jotkut on kuitenkin parempi viesteillä tai soittaa itse.
Täältä löytyy tietoa: https://www.vsp.fi/tekstipuhelupalvelu-2/
Tunnisteet:
avustaja,
läheiset,
positiivisuus,
tulevaisuus,
viranomainen
keskiviikko 1. elokuuta 2018
Linnanmäki 1.8
Teen tästä päivityksestä vähän päiväkirja muotoisen kun aloitan jo junassa kirjoittamaan, kuvat tulevat poikkeuksellisesti loppuun. No ne menivät taas näköjään miten halusivat, en jaksa välittää.
Eilen siis meistä sisaruksista neljä tuli kaupungin asunnolle, käytiin mm. kotona tervehtimässä maailman rakkainta kissaamme.
Pelasimme illalla yhden siskoni kanssa wiitä siihen asti kunnes ohjaimesta loppui virta. Olisi ollut kiva pelata vielä lisää, jatketaan huomenna, kun tänään mennään kuitenkin niin myöhään takaisin.
Aamulla herätykset oli kaikilla eri aikaan, yksi siskoista lähti töihin niin heräsi jo ennen kuutta. Toinen lähti kouluun niin heräsi 7.30, itselle riitti 8.30. Minulla toimii hyvin kun herätys tulee rannekkeeseen niin on pakko nousta. Se tunne on ärsyttävä kun se muuttaa sitä, en sitten tiedä jos on ihan täysi unessa, toimiiko tämä silloin, tosin tämäkin menee torkulle jos ei tietyn ajan jälkeen reagoi tai syke ei reagoi niin sitten voi mennä jotenkin erilailla.
Nyt klo 10.39 istumme junassa matkalla kohti Helsinkiä, matkaa on vielä jonkin verran. Ollaan perillä vasta 12 jälkeen. Mutta jää meille silti hyvin aikaa.
Klo 11.18 Kouvolassa pidempi pysähdys. Ollaan jo jonkin aikaa odotettu. Osa vaihtaa junaa. Piti varmistaa ettei meidän tarvitse. Konduktööri kävi vielä paikalla selvittämässä mitä tarkoitti kun luuli kai minua kuulovammaiseksi. Väsyttää... reilu tunti vielä jäljellä. Uusia matkustajia tulee sisään. Matka jatkuu 11.21.
Jatkan kirjoitusta 19.41 väsyneenä. Käytiin useissa laitteissa. Joissain monta kertaa, paras ehkä oli kuitenkin tukkijoki vai mikä lieneekään kun oli lämmin ilma.
Tykkäsin myös vuoristoradasta ja pikajunasta. En kaikista tykännyt ja yhden jouduin keskeyttämään.
Varmasti väsyttää ensi yönä. :-) kohta konna tulee tarkistamaan liput.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...