Meille kaikille, myös puhevammaisille on tärkeää että meillä on ystäviä, puhuvia tai puhumattomia, kommunikointikeinoja kuitenkin aina löytyy. Ystävän voi löytää melkein mistä vain mutta tässä iässä se yleensä löytyy koulusta ja niin olen löytänytkin yhden aivan mahtavan ystävän! O.I. Hän osaa jonkin verran tulkata minua opettajille jos jostain syystä ei ole avustajaa tai tulkkia paikalla.
Suomessa on edelleen noin 65 000 puhevammaista ihmistä jotka eivät tule toimeen puheen avulla vaan tarvitsevat siihen tueksi jotain muuta. Itse en tiedä ihan koenko olevani puhevammainen, toisaalta olen, koska tarvitsen viittomia, kuvia tai kirjoitusta. Mutta toisaalta en kun joskus voin puhua aivan normaalisti. Mutta Papunetissä mutismi luokitellaan puhevammaksi.
"Miten puhevamma vaikuttaa kaveri - ja ystävyyssuhteisiin? Miten päiväkodissa tai koulussa ystävystyy jos ei ole puhetta?"
Tämä on suora lainaus puhevammaisten viikon sivulta.
Mutta en muista miten ystävystyin tämän henkilön kanssa kenestä aiemmin kerroin. Kun en puhunut. Mikä sai meidät yhteen? Meistä kumpikaan ei muista asiaa. Nyt kyllä puhutaan jo aivan normaalisti kasvotusten ja puhelimessa.
Ystävä voi olla kuka tahansa, koen myös että osa tulkeista, taksikuskeista ja asumisyksikön henkilökunnasta ovat ystäviäni. Koen myös että isovanhemmat ovat ystäviäni kun heihin sain vihdoin tutustua, olen siitä ikuisesti kiitollinen ja onnellinen. Olen menettänyt monta vuotta, mutta nyt otan ne vuodet takaisin. Ja olen kiitollinen jokaisesta kerrasta kun pystyn heitä näkemään.
Lähde: https://www.puhevammaistenviikko.fi/
