Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen saakka joudun olemaan psykiatrisella osastolla, ja täällä ei oikein ymmärretä neuropsykitatrisia ongelmia. Mutta eihän tämä ole sellainen paikka.
Olen väsynyt täällä olemiseen, ihan kohta tulee 2kk. En jaksaisi, jatkuvasti jotain vaikeuksia puolin ja toisin, lähes päivittäin.
Mutismikohtauksia tulee usein. Ja silloin niistä seuraa usein vaikeuksia, joudun turvautumaan kirjoittamiseen. Silloin saatan myös joutua turvautua tulkkauspalveluun. Mutta tämä on erittäin epätodennäköistä.
Mutta onneksi pappi käy säännöllisesti juttelemasta, siitä saan tukea ja apua, paljon. Pääsen juttelemaan. Jollain on juuri siinä hetkessä aikaa minulle ja saan vain olla, saan kertoa kaiken. Käy monessa paikassa minun luonani. On sairaalapastori, mutta käy myös muualla kuin sairaalassa. Nyt kun olen sairaalassa niin käy suunnilleen viikoittain.
Jumiutumista on ollut todella paljon, etenkin jos joku hoputtaa, usein käyn istumaan ja peitän korvat. En pysty toimimaan. Useimmiten tämä lääkkeiden otossa jos joku odottaa vuoroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit