Onneksi oli tuttu ja turvallinen tulkki vieressä. En tiedä mitä muuten olisi tapahtunut. Osasi ainakin yrittää rauhoittaa. En tiedä olenko hänelle antanut lupaa lukea tätä blogia, mutta kiitän silti, kiitos A.P. Koko ajan muistaakseni silitti, lopussa alkoi kai kysyä "x kuuletko, kuuletko mitä puhun sinulle, oletko hereillä?" kun olisi ollut hyvin todennäköistä etten olisi kuullut / "ollut tässä maailmassa" Mutta en jaksanut / pystynyt reagoimaan. Onneksi ei ollut etätulkkaus. Ja vielä se sos.tt kehtasi sanoa että ymmärrän kyllä mitä tarkoittaa, joo kyllä ymmärrän, mutta jo sanana se ahdistaa.
Oli joku palaveri ja lopussa se alkoi, heti osasin keskittyä hengittämään, ehkä kun oli maski niin oli ns. pakko hengittää rauhassa. Ehkä osittain kun käytettiin sanaa "puhua" ihan tosi monta kertaa. Se ahdistaa, muutama eka kerta ei mutta sitten ei. En vaan jaksanut. Ehkä se on vain yksi sana, en voi ymmärtää miten yksi sana voi laukaista sellaisen reagtion. Toivon niin että ihmiset käyttäisivät sanaa "kertoa" ihan kaikkien niiden ketkä niin haluavat.
Koitin siinä jo rauhoittua vähän. Onnistun vähän, en täysin mutta ei niin isosta pysty varmaan kukaan. Huoneessa alkoi uudelleen. Tässäkin vaihteessa tulkki käytti kai maalaisjärkeä.
Mulla on seinällä ns juliste minkä avulla voi toinen tietää olenko vihreällä, keltaisella vai punaisella alueella. Jonaksen vieressä on ohjeet miten tukea asiaa. Eilen olin täysin punaisella. Ja tämä myöskään ei kuulu tulkin tehtävän. Mutta koitti palauttaa vihreälle, melkein onnistui. Tai saattoi jopa onnistua koska aloin nukahtamaan. Lähti sitten pois, laitoin kai itse lapun oveen että haluan olla yksin.
