sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Onneksi en ole enään kotona

Viikko meni sillein nopeasti, mutta lopussa en olisi enää jaksanut. Onneksi se on nyt ohi. Ei minun tarvitse enää jaksaa. Sanotaan että perhe on läheisin ja he kyllä ymmärtävät, mutta minun tilanteessa ei todellakaan ole näin, ehkä yksi siskoistani saattaa ymmärtää, kukaan muu ei. Mutta toisaalta, aina en ymmärrä itsekään miksi moni asia on niin vaikeaa ja miksi juuri minulla, meidän perheestä vanhimmalla, kun muutenkin vanhimmalta odotetaan eniten. No niihin en koskaan saa vastauksia. Eikä niihin ole vastauksia olemassakaan.

Mutta nyt se on taas hetkeksi ohi. Saan olla. Ei tarvitse kuunnella kaikkea sitä ikävää. Mutta tulevan viikon jälkeen alkaakin sitten pitkä aika. En kuitenkaan ole päivisin kotona. En ole myöskään varma miten ne nyt menee kun on suhteellisen pitkiä päiviä eikä ole mahdollista välttämättä levätä vasta kun ihan illalla. Ei edes siihen aikaan vielä milloin olen tottunut asuntolassa. Ja sekin väsyttää joskus liikaa. Mutta jos olisi nyt siellä parempi jaksaminen, paikka on kuitenkin tuttu ja erittäin turvallinen, missään vaiheessa en sillein jää yksin. Mitään pahempaa ei voi tapahtua. Ja ei tarvitse käyttää jaksamista siihen että pitää pystyä olemaan tunneilla.

Marraskuun siis olen oikeastaan kokonaan kotona. Illat ja yöt, viikonloput myös. Mutta ehkä se on helpompi kun nyt ei ole kaikki muut sisarukset kotona. On sentään vähän rauhallisempaa, mutta eihän niistä muutenkaan ole paljoa häiriötä kun ovat jo isoja, pienistä enemmänkin. Sen näkee sitten. Uskon ja toivon kuitenkin että on helpompi kuin ns. tavallisesti.

perjantai 27. lokakuuta 2017

En oikein tiedä mitä minulle kuuluu

Ei ainakaan hyvää, korkeintaan kohtalaista. Nyt illalla alkoi äkkiä huononemaan. Olen loman voinut kuitenkin jo aika hyvin. Onneksi vain viikko koulua ennen työnjakson alkua. Pitää kuitenkin ensi viikolla koittaa nähdä kuraattoria ja terveydenhoitajaa. Ja toivon lääkärin olevan paikalla. Kun en nyt ole ihan tyytyväinen kirjoitettuihin lääkkeisiin, en siis ole edes aloittanut. En halua rauhoittavaa lääkitystä jatkuvaan käyttöön. Vain kohtauksiin ja tosi pieni määrä tunneilla oloa helpottamaan.

Nyt kotona syöminen on parantunut hurjan paljon. Ja se on oikein hyvä. Edes väliaikaisesti, ja uskon että työnjakson aikana on sama kun työntekijöiden ruokailun aikaan on tosi vähän ihmisiä ja voin valita ajan ettei ole paljoa ja on lista valmiina mitä on milloinkin niin osaan varata eväät. Työnohjaaja on tuttu, oikein ihana ihminen. Ollut kai kaksi kerta aiemminkin.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kysymyksiä ja vastauksia


Kauanko sinulla on ollut Mutismi?
Diagnoosin sain todella myöhään, vasta pari vuotta sitten. Mutta on ollut sitäkin ennen. En muista. Alkoi myös myöhään, en kuitenkaan koskaan ole ollut se puheliain ihminen.

Saako puhumattomalta ihmiseltä kysyä onko hänellä Mutismi jos hän ei esim. vastaa kysymyksiin?
Tässä kannattaa käyttää vähän tilanne tajua. Onko soveliasta kysyä? Onko tarvetta edes tietää? Itseäni ei välttämättä haittaisi. On usein kysytty tarvitseeko minulle kirjoittaa. Parempi ehkä joissain tilanteissa kysyä, et voi tietää, saatat joutua myös itse kirjoittamaan.

Mitä harrastat?
Ei ole niinkään harrastuksia. Mutta nykyään käyn kaverini kanssa aika usein uimassa. Mutta tykkään olla paljon yksin.

Luetko kirjoja? (Suosikkikirja)
Luen hyvin vähän, en varmaankaan jaksa keskittyä. Mutta jos löytyy joskus harvoin hyvä kirja tai äänikirja niin luen sitä kuulematta mitään muuta. Suosikkikirja on varmaa Laila Hirvesaaren "Hiljaisuus.

Suosikkiliikuntalaji?
Tähän tulee varmaan se uinti josta kerroin aiemmin. Siinä pystyn keskittymään vain itseeni ja kaveri on mukana. Muuten en oikein tykkää, ahdistaa liikaa. Esim. liikuntasali on "paha paikka" (viime viikolla olin kyllä ja osallistuin arvostettuna)

Tämän hetkiset unelmat/haaveet?
Tämä on aika vaikea kysymys. Kun en tiedä haetaanko tässä realistista vai ihan mitä vain. Haluaisin tietenkin joskus töihin ja koulun loppuun, jopa ajallaan. Ajallaan se tuskin ainakaan tulee enään onnistumaan. Ja haluaisin että tämä kaikki olisi ohi ja keksittäisiin keino miten meidän kaikkien oloa voisi helpottaa.

Lempiväri ja miks just se?
Mulla lempiasiat vaihtelee aika usein. Tällä hetkellä lempiväri on ehkä turkoosi, se on rauhallinen eikä koske päähän, en tykkää liian kirkkaista tai voimakkaista väreistä.

Kuinka paljon sinulla on sellaisia ihmisiä joille pystyt puhumaan?
Heitä on oikeastaan aika paljon. Mutta se määrä on myös iso ratkaiseva tekijä. Esim. puhun monelle meidän luokalta mutta jos kaikki samassa niin silloin en voi. Mutta se ihmismäärä kenelle voin edes yksin puhua kasvaa koko ajan. Ja on nyt laajentunut tosi paljon mitä se oli esimerkiksi viime syksynä. Toivon että laajenee edelleen, ja vaikka ihan vieraisiin ihmisiin. Esim. kaupan kassalla, mutta ei niin ei.

Mistä sait idean perustaa blogin?
16.7.2016 minulla oli tosi tylsää, ei ollut mitään tekemistä ja sitten se vain tuli äkkiä mieleen; Alan kirjoittaa blogia! Mutta aihe vain puuttui ja suomalaisia blogeja on vaikka minkälaisia, halusin jotain erilaista ja kiinnostavaa. Keksin sen kuitenkin äkkiä ja tässä sitä edelleen kirjoitellaan teille kaikille ketkä olette kiinnostuneita asiasta.

Mitä muita diagnooseja/häiriöitä/ mt-ongelmia sulla on Mutismin lisäksi? (jos siis on.)
Tähän en kaikkia halua laittaa, mutta laitan paniikkihäiriön joka nyt aika vahvasti on tullut päälle näinä viikkoina ja se on varmaan yhteydessä Mutismiin, ja on ihan nyt laitettu jonnekin merkintä sosiaalisten tilanteiden pelko, en kyllä aivan tiedä mitä eroa näillä kahdella tai oikeastaan kolmella on. Sos.tilanteiden pelko voi aiheuttaa voimakkaitakin ahdistuskohtauksia, mutta paniikkihäiriössä niitä voi tulla yksinkin, niin kuin minulle on käynyt muutamia kertoja. Mutismin ja sos.tilanteiden pelon erosta tiedän vielä vähemmän. Ehkä Mutismi on puhumiseen liittyvää enimmäkseen ja sos.tilanteiden pelko sitten laajempaa, mutta ei niin voimakasta puhumiseen liittyvää, en tiedä?

Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Tällä hetkellä aika huonolle näyttää, mutta koitan ajatella positiivisesti. Jos saisin koulun loppuun niin saattaisin olla edes kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta mieluummin ihan oikeassa työssä. Minulla olisi varmaan kissa, tai sitten kaksi kissaa.

Haaveiletko omista lapsista tai seurustelusuhteesta?
En ainakaan lapsista, en jaksa sitä hälinää ja vastuuta, omissakin asioissa niin paljon huolehdittavaa enkä kykene siihen yksin. Enkä myöskään usko että mieli muuttuu. En oikeastaan tykkää lapsista, jollain tavalla siedän ja vauvat ovat ihania niin kauan kun eivät ole omia ja ne voi antaa äidilleen kun ei enää jaksa.

Onko sulla/perheelläsi lemmikkejä?
On, useita. On ainakin kissoja ja koira. Kissojen silitys on mukavaa ja se rauhoittaa mieltä ja myös kehoa, ihan tutkittu asia on tämä.

Oletko sisaruksistasi vanhin?
Kyllä olen.


Onko sulla ystäviä? Esim. koulussa, netissä tai ihan muuten muualta? Entä, onko sellaisia ystäviä, joille pystyt puhumaan? Tai oliko sulla nuorempana ystäviä ja juttelitko heidän kanssaan? :)
Minulla on oikeastaan yksi ystävä jonka kanssa nähdään koulussa ja ollaan myös vapaa-ajalla ja yksi entinen ystävä kenen kanssa nykyään enemmänkin netissä. Elämäntilanteet kun muuttuu. Nuorempana oli enemmän, mutta kaikki vaan alkoi häviämään. Ja nämä kaksi kenestä kerroin, puhun molemmille. N.K ja O.I. Toinen tätä blogia ainakin lukee.

Edelliseen liittyen, koetko olevasi yksinäinen? Kaipaisitko lisää ystäviä?
En ole missään vaiheessa kokenut yksinäisyyttä. Minulle riittää ihan muutama. Ja kavereiltakin kuitenkin on. En jaksaisi pitää suhteita enempää yllä.

Kumpi on oikein sanoa, onko henkilö mutisti vai mutistinen henkilö? Jos siis mietitään miten oikeaoppisesti teitä pitäisi kutsua?
En oikein tiedä onko tähän edes oikeaa vastausta. Mutta itse ajattelen että se sanotaa "mutistinen henkilö". Koska mutismi on itsessään valikoiva puhumattomuus, ei henkilö.

Kirjoitat usein, että silloin kun olet pystynyt olemaan koulussa tunneilla, et muista niistä paljoa jälkeenpäin. Tuli mieleen, että koetko kuitenkin oppivasi koulussa opetetut asiat normaalisti? Opetteletko niitä itseksesi, luet kirjoja, tms vai miten saat opittua ne asiat mitä tutkinnossa kuuluu osata kun valmistuu?
Tämä on vähän sellainen asia mihin en osaa vastata. Koitan välillä lukea, mutta se on aika turhauttavaa kun en ymmärrä. Valmistuminen on vaarassa, tiedän sen ja se on minulle myös sanottu. Mutta olen tai en tunneilla niin joka tapauksessa voi olla että en tiedä mitä on ollut. Poissaoloja tulee kuitenkin vain jos olen myös fyysisesti pois. Tähän muistamiseen kun en taas voi tietää miten paljon kaikki muut vaikuttavat.

Loppuun tulee vielä toisen Mutistisen ajatuksia ja vastaan niihin. Nämä eivät ole kysymyksiä.
1. Voisit välillä koittaa mennä mukavuusalueesi ulkopuolelle.
- Etkö käsitä, että olen nytkin/erittäin usein kaukana mukavuusalueesta? Vaikken puhukkaan, olen silti hyvinkin ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa, ei tämä helppoa ole näinkään.
Tätä sanoo juuri he jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. Jopa ns.ammattilaiset. Kun moni muukin asia kuin pelkkä puhuminen on mukavuusalueen ulkopuolella. Jos pysyisin koko ajan sen sisällä niin en kävisi enään koulua, en kaupassa... No antaa ihmisten ajatella mitä haluaa.
Ei minua tarvitse jännittää. :)
- Tiedän ja tiedän, ettei monia muitakaan, mutta kun en nyt voi asialle mitään.
Niin, ehkä tämä on tarkoitettu sanoa hyvällä. Mutta ei kannata välttämättä näin sanoa. Yleensä jännitän kaikkia ihmisiä.

Kuvan lähde: https://www.ttl.fi/tyopiste/tyohyvinvoinnin-useimmin-kysytyt-kysymykset/

maanantai 23. lokakuuta 2017

Psykiatrian poliklinikalla


Koin ettei siitä ollut mitään hyötyä. Lääkitystä vain... Ei uutta aikaa, ei mitään. En saanut oikein kerrottua mitään, kirjoitin jonkin verran.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Olen voinut oikeastaan hyvin

Sunnuntaina oli niin hieno päivä, etenkin ilta! Sain siitä voimaa monelle päivälle. Olin niin onnellinen eilen vielä ja osittain myös tänään. Mutta sitten se alkaa hiipumaan.

Voin kuulla sen päässä. "Puhe" juuri oikealla äänellä. Tänään ei ollut minun vuoro. Mutta silti alkoi tulemaan niin huono olo että jouduin lähtemään pois. Mutta on taidettu minulle sanoa että parempi lähteä pois kun antaa mennä sen hysteeriseksi asti kun siitä tulee sitten varma pelko.

Muutenkin kaikki esitelmät. Kerroinkin aiemmin ettei esiintymisjännitystä voi verrata Mutismiin. Minulle ehdotettiin että pelkästään opettajalle. Ei sekään taida onnistua. Tällä hetkellä tuntuu pahalle nähdä pelkkä opettaja. Juuri kun olin niin hyvin voiva! Mutta en voi huonostikaan. Ja nyt tunteja ei ole pitkään aikaan, ei kannata murehtia.

Katsotaan onko seuraava postaus sitten se missä vastaan teidän kysymyksiin, tällä hetkellä se on kesken ja vain muutaman henkilön kysymyksiä olen saanut tänne. Niitä kommentteja en julkaise.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Vielä yksi viikko ennen syyslomaa


Ja ensi viikko onkin lyhyt, ei välttämättä helppo, mutta lyhyt. Nyt torstai ja perjantai oli aika helppoja päiviä. Torstaistakin sain valituksia, en muka ollut tunneilla vaikka itse varmasti muistan, en muista mitä tunneilla oli, mutta paikalla olin, ainakin osan päivää.

En tiedä mitä ajattelen viikon kotona olemisesta. Se ahdistaa kanssa. Mutta on tulossa myös pidempi jakso kotona. Koitan aina ajatella kuitenkin että olen jaksanut myös kesän, jaksan nytkin. Esim joulukaan ei ole yhtä pitkä.

Asioiden selvitys on nyt todella aloitettu uudelleen koululla. Koska en voi hyvin. Kamalasti ihmiset puhuvat sairaslomasta, mutta koen ettei se ole ihan se mitä tarvitsen. Tai ehkä tarvitsenkin. Mutta kotona en ainakaan parane, siitä voin olla varma!

Kuvan lähde: http://aikakivoja.blogspot.fi/2012/10/kranssi-vaahteranlehdista.html?m=1

perjantai 13. lokakuuta 2017

10 asiaa mitä ei kuulu sanoa Mutistiselle

Näitä tämän tapaisia videoita on YouTubessa, mutta en itse saanut silti tätä ideaa vaan joku antoi sen idean minulle. Kiitos sille jollekin. Nyt tänään minun onkin sopiva aika aloittaa kirjoittaminen kun on sanottu asia mitä ei KOSKAAN pitäisi sanoa. En tiedä kauan tämän kirjoittaminen vie aikaa.

1. "Voithan puhua tuollekin, miksi et minulle?" Voi kun tietäisin tämän edes itse, sen jälkeen voisin kertoa. Se tulee jostain. Se on päässä.

2. "Olet niin erilainen eri tilanteissa." Olet niin erilainen jopa eri päivänä." Niin olen. Jotkut päivät ovat vain helpompia ja jossain on helpompi olla. Koulu on tällä hetkellä vaikein paikka, ja tuntuu että niitä paikkoja alkaa olemaan vain enemmän.

3. "Millä perusteella valitset kenelle puhut?" Vaikka sanotaan valikoiva puhumattomuus, kyse ei ole suoraan valikoimisesta. Se on jotain muuta. En osaa edes kirjoittaa sitä. Olen saanut paljon palautetta että kirjoitan hyvin, mutta tätä en osaa. Ehkä koko valikoiva puhumattomuus on harhaan johtava sana.

4. "Voisit ihan hyvin puhua kerta osaat." Tällä lauseella saat aivan varmasti Mutistisen mielessä kamalan "ajatus sotkun". Mielestäni tämä on kaikkein pahin asia mitä voi sanoa.

5. "Jos et puhu niin..." Mikä idea? Tämä ei ainakaan tilannetta helpota.

6. "Sä voit olla puhumatta ja puhua milloin haluat!" Voi että olisin niin onnellinen jos tilanne olisikin tämä! Siinä vaiheessahan minä puhuisin koko aikaisesti. Kaikille ja kaikkialla. Mutta ei, en voi haluamisen mukaan sitä tehdä.

7. "Asiat hoitaisivat paljon paremmin jos puhuisit." Tiedän. Mutta toisaalta, hoituu ne puhumattakin. On niin paljon muita keinoja. Kaikki eivät vain voi tai halua vastaanottaa muuta keinoa. Se on hänen ongelmansa, ei minun. Ja näille ketkä haluavat ymmärtää niin on helpompi lopulta puhuakin jossain vaiheessa.

8. "Mä tiedän mille susta tuntuu, minuakin jännittää välillä joku virallinen asia tai puhelu." Joo. Voi kun tämä olisikin vain sellaista että jännittäisi jotkut viralliset asiat, mutta tämä ei ole sellaista. Sinä et voi tietää oikeastaan mitä tämä on. Se mitä sinä tunnet vaikka virallisessa esitelmässä, sen minä voin tuntea jo kaupan kassalla tai koulussa, joka tosin on ahdistusta.

9. "Kyllä se siitä unohtuu kun menet vain!"  Ei se unohdu oikeastaan koskaan, muistan sen koko ajan. Ja etenkin silloin kun se on päällä. Tiedostan koko ajan että en voi aina puhua. Mutta tässä ehkä joidenkin kohdalla saattaa olla poikkeus, jotkut voivat tykätä seurasta ja olla paljon ihmisten kanssa, mutta vain se puhe puuttuu.

10. "Mykkä!" "Tyhmä!" "Vammainen!" "Pelkuri!" Tai mitään muutakaan vastaavaa. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat.

Laittakaa vaikka tähän mitä vain kysymyksiä kun meinasin tehdä postauksen jossa vastailen niihin mitkä eivät mene liian lähelle. :-) ensi kertaan!

tiistai 10. lokakuuta 2017

En ole taas kirjoittanut

Alussa kirjoitin joka päivä, ainakin jokatoinen. Nyt olen ollut vain liian väsynyt kirjoittamaan. Olen nukkunut joka päivä koulun jälkeen kun päivät vie voimia, en muista päivistä oikein mitään kun keskityn että pystyisin olemaan tunnilla... Eilen taas erittäin paljon, en ollut kuitenkaan loppuun asti.

Tänään olin tunneilla aamulla. Ja taas huomasin tärkeän ihmisen kosketuksen merkityksen miten se helpottaa oloa ja auttaa keskittymään johonkin muuhun kuin siihen pahaan oloon. Myöhemmin sitten tulikin äkkiä huono olo ja saatettiin huoneeseen, nukahdin kai todella nopeasti ja nukuinkin sitten reilusti yli tunnin.

Mutta pian saatan saada apua. Näin jo omilta sivuilta netistä että on sairaala psyk.pkl aika tulossa hyvinkin pian. Jo tässä kuussa. Josko sieltä saisi jonkinlaista paperia siihen että saisin oikeasti apua. Jumiutumiset niin pahoja että se sattuu fyysisesti.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Koko ajan menee huonommin

                     
                            NEGATIIVISUUSVAROITUS

Ja kuinkahan mones sellainen... Mutta älä lue jos et halua tai sinua ei kiinnosta lukea negatiivista tekstiä, siinä tapauksessa laita tuolta oikealta merkintä "positiivisuus" niin löydät sinulle sopivaa luettavaa, nyt sitä ei ole tulossa.

Ennen minua on ahdistanut tietyt tilanteet etenkin koulussa, nyt se alkaa laajeta kaikkialle, myös koulun ulkopuolelle. Ihan joka asia! Jumiutumista koko ajan, puhe menee ohi ja ahdistaa. En voi sitä kuvata. Haluaisin kertoa, mutta en osaa edes kirjoittamalla. En tiedä mistä se tulee. Terveydenhoitaja meinasi laittaa jo eilen pois, olin jälleen päivystys vastaanotolla, en kyllä muista miksi. Varmaan taas ahdisti kaikki. Ja tunsin miten jumiutuminen alkoi tulemaan päälle.

Ja sitten myös toinen asia tässä on turhautuminen. Kun en pääse osallistumaan silloin kuin siihen olisi voimavaroja. Ei tule mitään! Kunhan nyt työjakso alkaa niin sitten edes sieltä saisin niitä opintosuorituksia, ellei ahdistus seuraa sinnekin. Tuntuu etten vain jaksa.

Ensi viikolla jos saisi asioihin jotain selvyyttä. Kun alkaa menemään vain huonommin ja huonommin, asioidenhan pitäisi ajan myötä helpottaa, mutta nyt ei ole helpottanut, ei ollenkaan.

Milloin helpottaa? Huomenna? Ensi viikolla? Entä jos ei koskaan? Se minua tässä eniten pelottaa, se että tämä menee koko ajan huonompaan...

KUVAN LÄHDE:
http://im.mtv.fi/image/4545368/landscape16_9/1024/576/2331a1a3828ae9faba68d2c3cd09d195/qU/yksinainen-1.jpg

maanantai 2. lokakuuta 2017

Puhevammaisten viikko


Tällä viikolla vietetään puhevammaisten viikkoa, Mutismi ilmeisesti siihen lasketaan niin otetaan tämä päivän aiheeksi. Tänä vuonna teemana on "hetkiä arjessa"

Puhevammalla tarkoitetaan ihmistä joka ei pysty puhumaan, puhe on hyvin epäselvää tai henkilö ei pysty ymmärtämään puhetta sen verran mikä on välttämätöntä ja tarvitsee siksi vaihtoehtoisia menetelmiä. Esimerkiksi kuvakommunikointia tai viittomakieltä. Suomessa tälläisiä ihmisiä on noin 65 000.

Puheen apuvälineitä on monia, on kansio, ipad, kännykkä, aakkostaulu...

Haastan nyt teidät kaikki lukijat osallistumaan tähän haasteeseen (aukeaa uuteen ikkunaan) Eli tällä viikolla 5.10 joka on torstai on tapahtuma "älä puhu- communicoi!" Tapahtuma on kello 12-13. Mutta miksi ei voisi kokeilla vaikka koko päivää? Kaikille se ei tietenkään ole mahdollista vaikkapa työnsä takia. Ja tarkoituksena on olla puhumatta. Mutta käyttää jotain muita keinoja kommunikoidessa.

Kuvan lähde: http://telmii.fi/tulossa-puhevammaisten-viikko-2-8-10-2017/

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...