En oikein tiedä mitä minulle kuuluu

Ei ainakaan hyvää, korkeintaan kohtalaista. Nyt illalla alkoi äkkiä huononemaan. Olen loman voinut kuitenkin jo aika hyvin. Onneksi vain viikko koulua ennen työnjakson alkua. Pitää kuitenkin ensi viikolla koittaa nähdä kuraattoria ja terveydenhoitajaa. Ja toivon lääkärin olevan paikalla. Kun en nyt ole ihan tyytyväinen kirjoitettuihin lääkkeisiin, en siis ole edes aloittanut. En halua rauhoittavaa lääkitystä jatkuvaan käyttöön. Vain kohtauksiin ja tosi pieni määrä tunneilla oloa helpottamaan.

Nyt kotona syöminen on parantunut hurjan paljon. Ja se on oikein hyvä. Edes väliaikaisesti, ja uskon että työnjakson aikana on sama kun työntekijöiden ruokailun aikaan on tosi vähän ihmisiä ja voin valita ajan ettei ole paljoa ja on lista valmiina mitä on milloinkin niin osaan varata eväät. Työnohjaaja on tuttu, oikein ihana ihminen. Ollut kai kaksi kerta aiemminkin.