Ensimmäinen viikko takana

On kyllä ollut sellainen viikko että ei tosikaan. Riippuu tosi paljon päivästä millainen ja enään en muista mitä tällä viikolla on ollut.

Eilen oli kaikilla melkein huono aamu. Oli palohälytys niin säikähdin sitä tosi pahasti. Se oli onneksi vaaraton, eikä minun tarvinnut mennä ulos. Onneksi ei ollut oikea tilanne. Mutta tarvitsin sitten apua että pystyin rauhoittumaan sen jälkeen ja nukahdin uudelleen. Aloitin päivän vasta ruokailun jälkeen. Toivottavasti jää viimeiseksi hälytykseksi. En muista kunnolla siitä kun vain että jumiuduin. Minua ärsyttää kun siitä valitetaan. En voi sille mitään! Se vain tulee.

Ja joka aamu tunnit ovat alkaneet aikaisin. Nyt olen väsynyt. Tämä viikko on mennyt aika nopeasti, mutta toisaalta tosi hitaasti. Olen ollut aika hyvin tunneilla. En kaikilla mutta aika isolla osalla. Ja erityisesti olen käynyt syömässä melkein joka päivä! Eikä se oikeastaan enään ahdista sillein että joku on mun kanssa siinä, ennen ahdisti sekin. Yksin en uskalla mennä. Nyt oikeastaan joka kerta kun joku on pyytänyt minua kanssaan syömään niin olen mennyt. Vielä viime vuonna kävin todella harvoin! Tai en muista pyydettiinkö silloin edes ollenkaan.

Edelleen on kuitenkin sama. En pääse tunneille ja sitten saatan sieltä lähteä. Ei siinä oikein järki sano mitä on. Se vaan tulee jostain.

Viime keväänähän minulla oli paljon poissaoloja, en itse muista, mutta tänään sanottiin. Olin niin huonossa kunnossa lähes koko ajan. Nyt ei vielä sellaista ole tullut.

Kotona en pääse niin aikaisin nukkumaan. Se on harmi, etenkin nyt kun olen hyvin väsynyt. Mutta jos tämä tästä.

Mutta oikein hyvää viikonloppua kaikille. Olette minulle tärkeitä. Lukukerrat laskenut nyt taas näinä päivinä, mutta josko ne taas nousisi.