Ensimmäiset päivät

Nyt en tähän löytänyt tai keksinyt sopivaa kuvaa, mutta ehkä tekstiä saattaa tulla enemmän kun nämä päivät ovat kuitenkin olleet niin erilaisia ja mieltä koskettavia.

Eilen tulin siis asuntolaan juuri ennen koulun alkua, oli hyvä että kerkesin ajoissa. Oli jotenkin outoa kaikki, jouduin aloittamaan alusta kaiken. Mutta syöminen on lähtenyt onnistumaan nyt todella hyvin, olen edes ruokalassa käynyt molempina päivinä ja syönyt edes vähän, tänään paremmin.

Eilen pysyin tunneilla kokoajan. Ahdisti ajoittain. Nyt on joku aikuisopiskelija harjoittelussa meidän luokassa ja joskus asuntolassa ja varmaan vielä jossain muualla. Osaa muutamia viittomia, sormiaakkoset ja nyt alkaa palautumaan numerot.

Tämä aamu oli suoraan sanoen yksi helvetti. Ehkä alkoi jo ihan vähän joskus seitsemän jälkeen mutta kunnolla tuli päälle vasta tunnin alkamisen jälkeen. Olin todella ahdistunut. Menin taas "piiloon". Minulle on sanottu etten saisi käyttää silmälaseja kun käytän kännykkää niin tänään otin pois. Meinasin samalla ne hävittää. Se kesti pitkään, ainakin tuntui sille. Alle tunnin kai kuitenkin kesti, pahin tuskin sitäkään. En usko että ahdistuskohtauksen huippu voi edes kestää niin kauaa, jostain olen muistaakseni lukenut että 2-10min olisi se pahin ja sitten lähtee helpottamaan.

Olenkin aiemmin kertonut musiikkitunneista täällä (aukeaa uuteen ikkunaan). Tekstissä käsittelen myös muita aiheita mutta tähän jatkan vain musiikista. Tänä syksynä nyt sitä on ainakin. Tänään. Ja se teki minulle pahaa. En käsitä oikein miksi. Kävin tunnilla kaksi kertaa ja lopulta tulin asuntolaan. Se aika asuntolassa meni nopeasti kun kohta tultiin jo sanomaan että pitäisi mennä syömään. Ja samalla sain tietää ettei minulle oltu suututtu <3 Minulle tulee helposti tunne että joku on suuttunut. Se voi tulla äänen painosta, joistain sanoista, ilmeistä, eleistä, kirjoitustyylistä... Jos siitäkin pääsisin vielä joskus yli.

Nyt siellä tunnilla en mennyt täysin paniikkiin ja niin ei saakaan käydä, vaikeuttaa vaan jatkoa. Pitäisi hiljalleen, mutta se olisi varmaan ammattilaisen kanssa suunniteltava. Viimeksi kun olin niin menin täysin paniikkiin vuosia sitten. Sen yli pääsin tänään. Ja koen onnistumisena että olin edes hetken tunnilla.

Nyt on taas tullut tärkeäksi oven auki pitäminen. Jotkut eivät meinaa muistaa, mutta olen pystynyt näyttämään ennen kun kerkeää laittaa kiinni. Kerran tänään otin refleksinä kädestä kiinni. Onneksi hänellä oli takki päällä niin ei kynnet osunut. Leikkasin nyt tänään sitten taas kynnet. Voi muuten sattua itseeni tai johonkin muuhun.

Mutta eiköhän tämä tästä lähde. Alku on aina totuttelua. Vaikka olenkin tässä koulussa ollut jo monta vuotta.