Ensihoito, poliisi ja vastaavat

Jotenkin on jännä että usein puhun poliisille ja ensihoidolle, vaikka en olisi missään sairaskohtauksen alla, tarkoitan pääasiassa psykoosia, jolloin voin vallan hyvin huutaa ja kiljua vaikka mitä. Käytös on silloin aivan erilaista kuin normaali tilassa, silloin ei hallitse tilannetta lainkaan, ei tilannetajua, ei ympäristötajua, ei kuulo- tai näköyhteyttä

Ehkä syy on osittain siitä että en tapaa heitä uudelleen vaikka todellisuus on eri asia. Sama poliisi mm. on hakenut kerran ja tullut tänne avustamaan. Alkaa kuitenkin myös ensihoito olemaan tuttu, nyt hiljalleen myös poliisit. Onneksi en enää pelkää. Tähän sopisi "Älä pelkää, Hän vierelläs kulkee ja johdattaa, älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa..." (Exit Älä pelkää) Ennenhän se pelko oli aivan kamala, en edes autoja sietänyt, en tiedä olenko aiemmin asiasta tänne kirjoittanut aiheesta, muistaakseni olen. Nyt ei tule mieleen enempää mieleen mitä kirjoittaisin, ensi kerran ehkä enemmän.

Joskus kuitenkin saatan kirjoittaa, etenkin jos on vieras paikka. Mm. viimeksi oli tienlaita, sieltä en päässyt pois vaan olin aivan jumissa, silloin kirjoitin.

Sain tosi hyvin ymmärrystä. Antoivat kirjoittaa ja erityisesti tarvitsin aikaa niin sitä sain. Juuri niin paljon kun tarvitsin.

KUVAT: PAPUNET

 

Oudosti käyttäytyminen eri ihmisiä kohtaan

 

Joskus on kausia etten puhu oikein kenellekään, mutta sitten on kausia että puhun täysin vieraalle ihmiselle. Mm. ensihoidolle, poliisille. Nämä kaksi taitaa olla ainoat kenelle saatan puhua. 

Mutta soittaa en silti voi. En välttämättä kaikille tutuillekaan vaikka muutoin puhuisin heille.

Tuntuu tosi oudolle että esimerkiksi sama poliisi voi olla eri kerralla että puhun mutta toisella kerralla en välttämättä puhu. Tai ehkä se riippuu ahdistuneisuudesta. Jos en ole kovin ahdistunut niin voin hyvinkin puhua ilman mitään. Mutta tämä on todella harvinaista, usein en puhu ollenkaan viranomaisille. Esim. Kelassa, pankissa, taksikuskille (joka ei ole tuttu) lääkärissä puhun erittäin harvoin. Tai sitten en ollenkaan, onneksi tulkki on aina mukana.

Onneksi on myös useita tuttuja taksikuskeja. Ihan tässä lähialueella. Joillekin niistä voin soittaa, pääasiassa niitä oikeastaan on kaksi, viikonloppuna 3. Mieluummin laitan kuitenkin viestiä. Onneksi on myös yhdistelykielto ja suorasoitto-oikeus, eli ei saa ottaa muita kyytiin ja saan itse valita suoraan taksikuskin Kela-matkoille. Jos siis saan ajoissa kuskin kiinni, muita en tietenkään saa valita.

Koen tämän joskus jopa pelottavana etten puhu tutuille, mutta saatan hyvin huutaa esim. ensihoitajalle tai poliisille. Viime yönä viimeksi huusin poliisille, tai olin jo huutanut hoitajalle. Vaikka 15min aiemmin olin vielä kirjoittanut, mutta nyt kai puhumattomuus kausi on taas ohi :)

KUVAN LÄHDE: Vastakohdat adjektiivit (slideshare.net)

Puhun ja viiton samalle ihmiselle?

 

Tajusin tänään, että puhun tietylle hoitajalle, mutta ajoittain viiton. Juuri samana päivänä. Puolen tunnin sisään. Mutta paikan ainut viittomataitoinen ja halukas oppimaan lisää. Mielelläni opetan aina kun siihen on mahdollisuus. 

Muille pääasiassa kirjoitan, nyt kaikki hyväksyvät kirjoittamisen. Varmaan paikan johtaja sanoi asiasta, 

kävin tänään kysymässä miksen saa kirjoittaa niin vastasi asiasta ollaan sovittu monta kertaa ja mutismille ei vaan voi mitään. On erittäin ymmärtäväinen nykyään. Ennen oli vähän haastavampi.

Mutta joskus, todella harvoin tulee juuri tämä että "vahingossa" alan puhumaan, nyt olen puhunut kahdelle ns. vahingossa, toiselle toivottavasti nyt jatkan. Tästä toisesta en tiedä kenelle viiton. Joskus saatan käyttää jopa molempia samaan aikaan. Etenkin jos en osaa sanoa jotain sanaa, tai en muista jotain sanaa. Niin sitten on helpompi näyttää, toinen tietenkin turhautuu usein kun ei ymmärrä.

Itselleni kanssa on helpompi ymmärtää viittomia. Ainakin kohtausten jälkeen alan viittomaan, sanat eivät silloin vielä tule, En jaksa vielä puhua, olen niin väsynyt silloin kun olen herännyt.

Nyt tämä kausi on kai kestänyt kolme päivää, en ole varma, nyt ehkä jopa siivoojaa kohtaan, vaikka yleensä pystyn hänelle kertomaan aivan kaiken. Kenellekään muulle en voi kertoa.

KUVAT: PAPUNET

Hiljalleen uudelleen puhuminen

Aloin eilen puhumaan yöhoitajalle, mutta muille vielä kirjoitin, hitaasti, mutta varmasta. Muutama päivä enää ehkä, riippuu miten muut asiaan suhtautuu. Kyseinen yöhoitaja suhtautuu tosi hyvin, kirjoitan jos kirjoitan, puhun jos puhun. Ei sillä ole väliä kunhan tulen ymmärretyksi.

Näissä tapauksissahan on helpompi, ettei asiaan kiinnitetä huomiota, vaikeuttaa vaan. Haluan ja varmaan kaikki haluavat ettei asiaan puututa jos ei voi puhua, silloin tarvitsee erikseen aikaa, että uudelleen voi alkaa puhumaan.  

Sama oli aivan alussa, ei saanut yhtään kiirehtiä. Se ahdisti vain enemmän. Se vain hidastaa joka kerta. Ei vain toisen painostaminen siihen auta. Siihen auttaa vain se, että on valmis puhumaan, sitä ennen on turvauduttava muihin keinoihin, täällä se on vain kirjoittaminen ja kuvat. 

Onneksi kuitenkin todella iso osa pystyy ja erityisesti haluaa pysähtyä "kuuntelemaan", tai ainakaan ei näytä sitä kiirettä. Sairaalassakin on sama, pysähdytään kuuntelemaan ja odottamaan että voisin kirjoittaa, tai käyttää kuvia. Koen kuitenkin erittäin vahvasti ettei täällä kiinnosta aina mitä haluan kertoa, eivät jaksa odottaa, eivät jaksa, ei kiinnosta. 

Ei myöskään minulle puhuta. Se ei kuitenkaan haittaa. Annan asian olla. muistan että todella useinkin on ollut helpompi jos toinen kommunikoi alkuun samalla tavalla kuin itsekin, erityisesti jos kirjoitan.

KUVAN LÄHDE: PAPUNET

 

En saa taaskaan kirjoittaa

Ottaa kuulkaa taas päähän, olen nyt ollut päälle vuorokauden puhumatta kun en vain PYSTY puhumaan, mutta sitten osa hoitajista kieltää kirjoittamisen ja kuvat... Eli ajattelen sen tarkoittavan etteivät he halua kuunnella. Olen kuitenkin mielenterveys asumisessa. No onneksi täällä on monia jotka ymmärtävät ja antavat käyttää kaikkia keinoja miten voin kommunikoida ilman puhetta.

Mutta nämä muutamat ihmiset ahdistavat vaikka olen 

kokeillut sitä etten kuuntelisi kaikkea mitä sanovat. En vain jaksa kuunnella. "Heittäydyt puhumattomaksi", "Olet kuin uhmaikäinen", "Haet huomiota".... Juuri nimenomaan en halua että tähän kiinnitetään huomiota, mutta ei, ei onnistu näiltä.

Miksi en saa käyttää muita keinoja, se pitää kai kysyä joltain joka tietää asioista jotain. Ja nyt tänään tuotiin 

jokin kirje, mutta en ymmärtänyt mitään. En tietenkään voinut kysyä. Onneksi maanantaina tulee tulkki. Ja myös huomenna on tulossa. Niin sitten saan siihen selvyyden mitä siinä paperissa lukee ja mikä kyseinen paperi edes on. 

Ja kaikkein ärsyttävintä tässä taas on "En osaa viittomakieltä" No voi nyt jumankauta, osoittaminen on ihan yleinen elekieli ja ihmiset käyttävät sitä muutenkin paljon, esimerkiksi tien neuvomisessa. Mutta täällä ajatellaan suoraan sen olevan viittomaa. Viimeksi muistan opettajan sanovan näin. Se oli samanlainen tilanne. Osoittamalla näytin, kun se ei ole viittomista, vaikka käytetäänkin osittain viittoman tukena. 

KUVAT: PAPUNET

Haluta vai voida?

 

Haluta vs. Voida?... Se käsite taitaa olla monelle uusi. Tai edelleen vieras. Kun tässä ei ole kyse haluamisesta, ei päätöksestä, voi kun olisikin, voisin aina puhua. Päättäisin puhua. Päättäisin elää normaalia elämää, mutta ei, en voi päättää. Olisin niin onnellinen jos voisinkin päättää. Mutta ei vaan voi. Sen takia käytänkin rinnassa merkkiä aina kun lähden talon ulkopuolelle, ihmiset tietävät, tärkein ehkä tietää että olen kuitenkin kuuleva. Mitä sinun mielestäsi on voida? Entä mitä on pystyä? Itse käsitän sanan haluta=haluaa jotain tiettyä asiaa, voida=pystä tekemään jotain, tai ei pysty tekemään jotain. Mutta se on jollekin vaikea käsittää. En jaksa edes enää yrittää takoa asioita joidenkin päähän... Mulle riitti NYT! 

Voisi verrata vaikka ammatin valintaan... joku voi esimerkiksi haluta lentäjäksi, mutta on lähes sokea, silloin ei voi olla lentäjä vaikka kuinka haluaisi. Tämän esimerkin voisinkin ottaa käyttöön ensi kerralla. Jos vain muistan. Toivottavasti muistan ja tässä toinen esimerkki, haluan muistaa, mutta en tiedä voinko enää tilanteessa muistaa. 

Esimerkkejä on niin paljon ettei niitä voi kirjoittaa, mutta yksi oli Ennan youtube videossa, laitan linkin alle. Todella hyvin kertoo ja antaa tietoa aiheesta. Mm. jollekin sanoo, että nostaisi satakiloisen kiven, nosta, nosta.... Monikaan ei voi. Tai sitten voi sanoa halvaantuneelle että kävele vain, nouse ja kävele... Ei se niin vaan mene, ei halvaantunut voi kävellä. Halu saattaisi olla todella kova. Muitakin videoita youtubesta löytyy mutta tämän Ennan video on todella hyvä, mistä moni ymmärtää. Kannattaa katsoa muitakin videoita, niistä oppii viittomaan :)

Myös mutismikohtauksia on olemassa. Mulla on ajoittain, kestää jonkun aikaa, se vain pahentaa jos sanotaan että et vain taas halua puhua... 

Ennan video: aukeaa uuteen ikkunaan (klikkkaa tosta tekstistä)

Kuvat: papunetistä

Onneksi on merkki rinnassa etten puhu

 

On niitä merkkejä mulla muutamia tekstillä "KUULEN, EN PUHU"

Eilen nimittäin olisin ollut erittäin kusessa, poliisit tuli ottamaan kiinni, joku kanssaihminen oli tehnyt puoliksi kansalaisvelvollisuuden, soittanut häkeen, mutta ei jäänyt paikalle. 

Eivät oikein ymmärtäneet alkuun tilannetta, mutta sitten toinen kai tajusi lukea merkin ja antoi paperia, kysyi nimeä. Sain onneksi kerrottua. Ja tosi hyvin osasivat kohdata, ihan alkuun sanoi jo ettei poliisia tarvitse pelätä. Olin kai mennyt täysin jumiin, enkä voinut liikkua. Mutta toinen rentoutti lihakseni niin, että pystyin olemaan rauhallisesti.

Aivan minun tahtiini toimittiin, mitään ei tehty väkisin, paitsi kun annoin käden niin ei laskettu enää irti. Toinen meni pysäyttämään liikenteen. Onneksi toinen poliisi tunsi minut ennestään ja tiesi mistä olen tulossa. Niin ei sitä tarvinnut enää alkaa selvittämään, saattoi olla etten olisi edes muistanut. 

Takaosaan meno oli erityisen vaikeaa, en sitten voinut mennä sinne niin joutuivat miettimään mitä tekevät, laskivat sitten etupenkille. Alkoi ahdistamaan kun näin sen takaosan, oli liian pieni. Hyvä että rollaattori mahtui sinne, Ei muuten, mutta tavaton ahtaan- ja suljetunpaikankammo. Onneksi oli tosi ymmärtäväiset poliisit. Näiden poliisin ansiota etten enää pelkää lainkaan, ennen pelkäsin todella paljon.

KUVAN LÄHDE: https://poliisi.fi/toimimme-koko-suomessa

Uusi ihminen... Jalkahoitaja

 

En edes tiedä miksi jännittää, ensi kerran menen jalkahoitajalle. Toivon että siihen ainakin alkuun tulee joku mukaan, vaikka olen monissa paikoissa ollut yksin, tai ehkä en, koska ei tule mieleen. En tiedä miten asiaan suhtaudutaan täällä, etten haluaisi mennä heti yksin vaan edes hetkeksi joku tulisi siihen, ei välttämättä kokoajaksi, mutta edes hetkeksi.

Ne äänet pelottaa. Vaikka ei ole mitenkään kovia, mutta käy korviin, kai tai melko varmaan johtuu aspergerista, kun siihen kuuluu aistiyliherkkyydet, mulla pahimpina ääni ja haju. Ja tietenkin uusi ihminen. Vaikka olen sillein nähnyt, mutten missään tekemisissä ollut koskaan.

En tiedä milloin tulee, toivottavasti mahdollisimman pian niin olisi sitten ohi. Haluan kuitenkin tietää tarkan ajan etukäteen. En kuitenkaan usko että se on täysin mahdollista, vain päivän voin tietää. Ehkä se edes riittää.