Hiljalleen uudelleen puhuminen

Aloin eilen puhumaan yöhoitajalle, mutta muille vielä kirjoitin, hitaasti, mutta varmasta. Muutama päivä enää ehkä, riippuu miten muut asiaan suhtautuu. Kyseinen yöhoitaja suhtautuu tosi hyvin, kirjoitan jos kirjoitan, puhun jos puhun. Ei sillä ole väliä kunhan tulen ymmärretyksi.

Näissä tapauksissahan on helpompi, ettei asiaan kiinnitetä huomiota, vaikeuttaa vaan. Haluan ja varmaan kaikki haluavat ettei asiaan puututa jos ei voi puhua, silloin tarvitsee erikseen aikaa, että uudelleen voi alkaa puhumaan.  

Sama oli aivan alussa, ei saanut yhtään kiirehtiä. Se ahdisti vain enemmän. Se vain hidastaa joka kerta. Ei vain toisen painostaminen siihen auta. Siihen auttaa vain se, että on valmis puhumaan, sitä ennen on turvauduttava muihin keinoihin, täällä se on vain kirjoittaminen ja kuvat. 

Onneksi kuitenkin todella iso osa pystyy ja erityisesti haluaa pysähtyä "kuuntelemaan", tai ainakaan ei näytä sitä kiirettä. Sairaalassakin on sama, pysähdytään kuuntelemaan ja odottamaan että voisin kirjoittaa, tai käyttää kuvia. Koen kuitenkin erittäin vahvasti ettei täällä kiinnosta aina mitä haluan kertoa, eivät jaksa odottaa, eivät jaksa, ei kiinnosta. 

Ei myöskään minulle puhuta. Se ei kuitenkaan haittaa. Annan asian olla. muistan että todella useinkin on ollut helpompi jos toinen kommunikoi alkuun samalla tavalla kuin itsekin, erityisesti jos kirjoitan.

KUVAN LÄHDE: PAPUNET