perjantai 13. lokakuuta 2017

10 asiaa mitä ei kuulu sanoa Mutistiselle

Näitä tämän tapaisia videoita on YouTubessa, mutta en itse saanut silti tätä ideaa vaan joku antoi sen idean minulle. Kiitos sille jollekin. Nyt tänään minun onkin sopiva aika aloittaa kirjoittaminen kun on sanottu asia mitä ei KOSKAAN pitäisi sanoa. En tiedä kauan tämän kirjoittaminen vie aikaa.

1. "Voithan puhua tuollekin, miksi et minulle?" Voi kun tietäisin tämän edes itse, sen jälkeen voisin kertoa. Se tulee jostain. Se on päässä.

2. "Olet niin erilainen eri tilanteissa." Olet niin erilainen jopa eri päivänä." Niin olen. Jotkut päivät ovat vain helpompia ja jossain on helpompi olla. Koulu on tällä hetkellä vaikein paikka, ja tuntuu että niitä paikkoja alkaa olemaan vain enemmän.

3. "Millä perusteella valitset kenelle puhut?" Vaikka sanotaan valikoiva puhumattomuus, kyse ei ole suoraan valikoimisesta. Se on jotain muuta. En osaa edes kirjoittaa sitä. Olen saanut paljon palautetta että kirjoitan hyvin, mutta tätä en osaa. Ehkä koko valikoiva puhumattomuus on harhaan johtava sana.

4. "Voisit ihan hyvin puhua kerta osaat." Tällä lauseella saat aivan varmasti Mutistisen mielessä kamalan "ajatus sotkun". Mielestäni tämä on kaikkein pahin asia mitä voi sanoa.

5. "Jos et puhu niin..." Mikä idea? Tämä ei ainakaan tilannetta helpota.

6. "Sä voit olla puhumatta ja puhua milloin haluat!" Voi että olisin niin onnellinen jos tilanne olisikin tämä! Siinä vaiheessahan minä puhuisin koko aikaisesti. Kaikille ja kaikkialla. Mutta ei, en voi haluamisen mukaan sitä tehdä.

7. "Asiat hoitaisivat paljon paremmin jos puhuisit." Tiedän. Mutta toisaalta, hoituu ne puhumattakin. On niin paljon muita keinoja. Kaikki eivät vain voi tai halua vastaanottaa muuta keinoa. Se on hänen ongelmansa, ei minun. Ja näille ketkä haluavat ymmärtää niin on helpompi lopulta puhuakin jossain vaiheessa.

8. "Mä tiedän mille susta tuntuu, minuakin jännittää välillä joku virallinen asia tai puhelu." Joo. Voi kun tämä olisikin vain sellaista että jännittäisi jotkut viralliset asiat, mutta tämä ei ole sellaista. Sinä et voi tietää oikeastaan mitä tämä on. Se mitä sinä tunnet vaikka virallisessa esitelmässä, sen minä voin tuntea jo kaupan kassalla tai koulussa, joka tosin on ahdistusta.

9. "Kyllä se siitä unohtuu kun menet vain!"  Ei se unohdu oikeastaan koskaan, muistan sen koko ajan. Ja etenkin silloin kun se on päällä. Tiedostan koko ajan että en voi aina puhua. Mutta tässä ehkä joidenkin kohdalla saattaa olla poikkeus, jotkut voivat tykätä seurasta ja olla paljon ihmisten kanssa, mutta vain se puhe puuttuu.

10. "Mykkä!" "Tyhmä!" "Vammainen!" "Pelkuri!" Tai mitään muutakaan vastaavaa. Antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat.

Laittakaa vaikka tähän mitä vain kysymyksiä kun meinasin tehdä postauksen jossa vastailen niihin mitkä eivät mene liian lähelle. :-) ensi kertaan!

8 kommenttia:

  1. Hei!

    Törmäsin sattumalta tänne ja haluaisin kertoa sinulle ajatuksia, joita mutismi minussa herättää.

    Minulla oli aikoinaan ala-asteella luokkatoveri, joka ei koulussa puhunut koko aikana koskaan juuri sanaakaan. Hymyili vain. Ei me lapset sitä pidetty minään, meillä oli pieni koulu ja koska anne oli aina ollu sellainen, niin ei se haitannu. Anne ei puhu, fine. :D
    Anne on pärjännyt työelämässä ihan ok, hänellä on perhe ja kaksi lasta. Eikä me koskaan pidetty sitä minään "tilana" tai diagnoosina, se vaan oli Annen piirre olla suurimman osan aikaa ihan hiljaa.

    Olen itse sairaanhoitaja ja työssä keskussairaalassa. Törmään aina välillä tutkimuksia tehdessä potilaisiin, joilla on mutismi: mutta sitä ei lue missään potilastiedoissa etukäteen. Silloin aina olisi mahtavaa, jos potilaalla olisi edes paperille kirjoitettuna "selitys", miksi en saa ihan yksinkertaisiin kysymyksiini vastauksia. Sen lapun voi tyrkätä hoitajan luettavaksi, jolloin haastatteleminen voitaisiin tehdä "kyllä-ei"-kysymyksillä. Tai hoitaja ymmärtäisi siinä hetkessä olla tekemättä kysymyksiä, vaan keskittyä vain kertomaan tutkimukseen liittyvistä asioista.
    Me toki jutellaan ihan tajuttomillekin potilaille, että meille se ei ole koskaan ollut mikään ongelma, jos potilas ei vastaa: aivan yhtä tarkkaa työtä tehdään jokaisen kohdalla.

    Joskus esimerkiksi aivoinfarktipotilaat on kotona kirjoittaneet jo valmiiksi pääasiat paperille omasta tilanteestaan ja se on usein megahelpotus! Potilaalla ei olekaan mitään akuuttia puheentuoton ongelmaa, vaan homma onkin tuttu juttu. :)

    Mutta kaikkea hyvää elämääsi! Toivottavasti ihmiset, jotka hakee tietoa mutismista löytää sun blogiin ja saisit äänesi kuuluville tätä kautta. Plus että voitaisiin yhdessä miettiä edes täällä, että miten kommunikoiminen olis helpompaa ilman sanoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut sairaalassa useamman kerran, joskus lappu on valmiina, mutta ei aina. Joskus lopulta vain toinen tajuaa että pitää kysyä kyllä/ei kysymyksiä. Ehkä kaikille voi joskus edes muistin tueksi olla hyvä kirjoittaa etukäteen.

      Mukava oli myös kuulla Annen tarina ja se että hänen elämänsä on nyt hyvin

      Poista
  2. Tämä oli hyvä kirjoitus ja herätti taas ajatuksia, niin kuin kirjoituksesi aina. (Ei vaan ole nyt tullut kommentoitua, kun olen ollut flunssassa)
    Ennen kuin lähden sitä tekemään, niin saanko kertoa kohta kohdalta, mitä nuo toivat minulle mieleen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro vain, näiden tarkoitus onkin herättää ajatuksia :-)

      Poista
  3. Tää on hyvä! Mulla tuli vääntöä yhden henkilön kanssa sen mun Mutismi videon jälkeen. Aihe oli, että saako sanoa mykkä. Mähän sanoin videolla, että ei kannata sanoa ketään mykäksi (ellei sitten tiedä varmasti, että se on henkilölle itselleen ok). Hän ei uskonut, että se häiritsee. Sain muutamalta kuurolta kaverilta sitten tarkennuksen hänelle ja nyt voin näyttää vielä tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Itse otan sanan "mykkä" loukkauksena! :-(

      Poista
    2. Mutisti ei ole mykkä, vaan osaa varsin hyvin puhua. Itseäni kutsuttiin koulussa aina nimellä mykkis (mykkä), koska olin mutisti. Haukkumanimenä siis käytettiin, olin muutenkin kiusattu.

      Poista
    3. Hienoa pohdintaa myös tämä teksti. Oman mukavuus alueen ulkopuolelle... kyllä siellä ollaan hyvin usein ja se on muille "normaali" elämää oikeastaan.
      Noi liikuntatunnit on kamalia, lihakset ihan jumissa eikä pysty todellakaan liikahtamaan mihinkään suuntaan. Vaikka nyt järki sanoisi että ei siinä käy mitään pahaa vaikka osallistuisi, mutta sillä hetkellä se sitten tulee. Ei sille voi mitään, ja jos voisin niin olisin todellakin vapaa tästä kaikesta.

      Voimia sinulle

      Poista

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...