Ja ensi viikko onkin lyhyt, ei välttämättä helppo, mutta lyhyt. Nyt torstai ja perjantai oli aika helppoja päiviä. Torstaistakin sain valituksia, en muka ollut tunneilla vaikka itse varmasti muistan, en muista mitä tunneilla oli, mutta paikalla olin, ainakin osan päivää.
En tiedä mitä ajattelen viikon kotona olemisesta. Se ahdistaa kanssa. Mutta on tulossa myös pidempi jakso kotona. Koitan aina ajatella kuitenkin että olen jaksanut myös kesän, jaksan nytkin. Esim joulukaan ei ole yhtä pitkä.
Asioiden selvitys on nyt todella aloitettu uudelleen koululla. Koska en voi hyvin. Kamalasti ihmiset puhuvat sairaslomasta, mutta koen ettei se ole ihan se mitä tarvitsen. Tai ehkä tarvitsenkin. Mutta kotona en ainakaan parane, siitä voin olla varma!
Kuvan lähde: http://aikakivoja.blogspot.fi/2012/10/kranssi-vaahteranlehdista.html?m=1
Voimia sulle, saatko apua asioiden selvittelyyn, että pääsisit joskus kotoa pois muuttamaan? Tilanteesi kuulostaa pahalta ja kovasti toivoisin sulle parempaa. Ei ihmisen kuulu pelkästään elää kärsimyksessä ja ahdistuksessa. Tosin olen itsekin elänyt, joten ymmärrän, miten vaikeaa kaikki voi olla.
VastaaPoistaSairaslomasta sanoisin, että on totta, ettei se ehkä näin pitkäaikaisissa ongelmissa esim. mutismia paranna, mutta se on kuitenkin yleensä ensimmäinen tuki, jolle laitetaan (kelan sairauspäiväraha), jos katsotaan, ettet ole työ/opiskelukuntoinen. Ensin siis yleensä oltava maksimiaika sairaslomalla (n. vuosi) ja jos tarve jatkuu, niin haetaan kuntoutustukea, joka on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Itse mutistina elän juurikin kuntoutustuella, muita sairauksia ei ole, mutta työelämässä en pärjää, joten tuolla rahalla elätän itseni. Kyllä mäkin mielummin elättäisin itseni työllä ja palkalla, mutta en vaan voi. Olen oppinut, että tärkeintä elämässä ei ole työ ja saavutukset vaan se, että on hyviä ja onnellisia asioita ja että koko elämä ei ole pelkkää ahdistusta ja kärsimistä. En tiedä, mihin sun kohdalla päädytte ja toivottavasti teette sulle parhaan ratkaisun, se on yksilöllistä, mikä kellekin parasta. Mutta jos päädyt sairaslomalle, niin et ole luovuttaja, eikä siinä ole mitään pahaa (paitsi se jos joudut kotiisi kiusattavaksi), tärkeintä on se että sun vointi paranisi, etkä joutuisi elämään jatkuvassa ahdistuksessa, sellaista ei kukaan jaksa, eikä tarvitse jaksaakaan. Siitä voidaan sitten aina miettiä eteenpäin, kun saadaan ahdistusta lievitettyä, että millainen toiminta olisi sulle oikeanlaista ja mikä ei sua kuormittaisi liikaa. On olemassa esim. erilaisia työtoimintamuotoja, joita voi sitten harkita. :) Mutta kaikki ajallaan. :) Nyt olisi tärkeää, että sun oloa saatais helpotettua, eikä tarvisi kärsiä niin paljoa, hienoa, että otat koululta apua vastaan. Eiköhän asiat jotenkin päin järjesty, tärkeintä on oma vointisi. Koita tuoda sua auttaville henkilöille esille, miten kauheaa sulla kotona on, että saisit siihenkin apua. Tsemppiä! <3
Terveydenhoitajalle kerroin kun "vaati" kertomaan. Nyt koitetaan saada jotain asumisyksikköä ja sitä kautta väliaikainen keskeytys voi olla parasta tässä tilanteessa kun kuitenkin olen aika paljon pois
Poista