Aamulla jotenkin aloitin. Nyt äsken säikähdin kun yksi hoitaja sanoi että on mukava kuulla että puhun taas. Mutta toivottavasti se ei nyt tehnyt huonoa, kun olen monta kertaa ilmaissut ettei kommunikointiin saa sillein kiinnittää huomiota.
Koko aikana onneksi puhuin siivoojalle edes sanoja, yksi aamu kirjoitin asiasta, että nyt on huono kun en voinut sillekään puhua, sanoi että näki jonkun olevan huonosti tai hätänä- eilen kun en puhunut muille kun siivoojalle niin säikähdin yhtä asiaa niin menin äkkiä ja otin kädestä kiinni, säikähti kai vähän kun olin aiemmin käynyt päälle. Mutta nyt aamulla näytin eri kosketukset.
käden laitto olkapäälle - tervehdys tai kiitos, heippa jos ei onnistu muutoin mm. eilen olin puhelimessa. silitys kädestä - pidän sinusta. Tiukempi ote kädestä - auta mua. Päällekäynti - pää aivan sekaisin, tarvitse tosi paljon apua, en hallitse enää tilannetta, en tiedä mitä tapahtuu jne.
Puheen myötä kaikki on helpottanut. Voin kertoa asiat paljon nopeammin. Olin sillein jossain vaiheessa että toivottavasti en ole jäänyt liian kiinni kirjoittamiseen tai johonkin muuhun apukeinoon, en ollut, onneksi. Koitan edes näinä kausina palauttaa sen puheen mahdollisimman pian,
Ei onnistu kuitenkaan jos hoitaja odottaa puolikin tuntia että puhun. Se oli niin ahdistava tilanne, itkin ja rauhoituin, ja sitten taas itkin, koko sen puolen tunnin ajan ja sitten kai nukahdin. Sit kirjoitin etten halua enää jatkaa asiaa vaan asia on käsitelty, vaikka oikeasti ei lainkaan käsitelty. Mutta kävin asian kai seuraavana päivänä toisen hoitajan kanssa läpi. Kun hän ottaa kirjoittamisen vastaan, on ollut täällä töissä muistaakseni kuukauden.
Eli positiivisuutta mun elämässä, toivottavasti myös sun :)
Ensi kertaan!
KUVAN LÄHDE: https://kuvapankki.papunet.net/haku/puhua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit