Äitistä on kuoriutunut oikea leijonaemo. Puolustaa aivan kaikessa. Ei anna periksi niille joita asia haittaa. Ja ne joita se haittaa niin tulevat usein kyllä sen huomaamaan. Ehkä nyt jossain vaiheessa, jos tämä kausi vielä jatkuu niin pyydän äitiä soittamaan tänne.
Tulkin voin myös pyytämää kertomaan asioista uudelleen. Meinasin etten pyytäisi kun kerran on jo käynyt, mutta näemmä asiaa on alettu paljon unohtamaan. Siitä saisi uudet materiaalit, tosin nämä ovat erittäin taitavia hävittämään asioita. (En toki itse ole :D , olen siinä tosi hyvä, löytäminen on jostain syystä sitten vaikeampaa, en tiedä miksi)
Suuri osa onneksi lukee mun tekstit ja katsoo kuvat. Kaulassa on useita kuvia turvanauhalla. Jos alkaa ahdistamaan niin saan nauhan heti pois. Eikä tarvitse alkaa nostamaan pään yli, riittää vain nykäisy. Usein pidän kuvat taskussa tai sitten vihkon kanssa samassa pussissa.
Odotan kyllä niin sitä hetkeä kun alan taas puhumaan. Uudelle hoitajalle oli tosi lähellä eilen, meinasin ihan sanoa ensimmäisen sanan, mutta ei se kuitenkaan tullut. Sanoi kuitenkin että näki miten paljon yritin ja sekin on hyvä ja joku päivä vielä puhun hänellekin. Erityisesti koen olevan todella helpoksi ihmiseksi, jolle voin kertoa asioita, eilenkin kun oli paha mieli niin oli ainut joka siihen tuli ja otti kädestä- oli moni hoitaja mennyt ohi, kuulin sen, mutta katsetta en nostanut. Ahdistus oli valtava.
Yöllä on parhaat hoitajat, niille käy kirjoitus, niille käy kortit, niille käy katseet, ilmeet, eleet, osoitus. Mutta nyt lähti yksi jolle kävi nämä kaikki, viimeisiin lauseesiin kuului "Sä saat kirjoittaa, sä saat kertoa asioita omalla tavalla"
Ensi kertaan!
kuvan lähde: https://www.suomalainen.com/products/puhu-nelli-puhu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit