Tietenkin päivällä sama juttu. Pitää kirjoittaa ihan sillä hetkellä, kun muistaa. Jos ei ole muuta niin siihen pieneen vihkoon jota nykyään pidän aina mukana. Siihen ehkä ihan pääsanat ja sen jälkeen kirjemuotoon. Pääsanojen avulla kun on kuitenkin vielä jotenkin helppo muistaa edes jotain.
Ei tosin taida olla paljon hetkiä jolloin pitäisi kirjoittaa muutama sana, yleensä pääsen kuitenkin suoraan kirjoittamaan, se on siitäkin helpompi että pystyy ajattelemaan mitä kertoa, jos sillä hetkellä pystyisi puhumaan niin saattaisi joskus tulla myös rumaa tekstiä.
Muutamia kertoja olen huutanut ja haukkunut joka ikisen hoitajan ja koko paikan hoitajalle. Edellinen kerta oli omahoitajalle, en muista miksi tai mikä siinä oli. Kai oli sanonut jotain mistä en tykännyt? Tai sitten oli tapahtunut jotain. En yhtään muista tai tiedä.
Joskus kirjoitan myös monta päivää. Etenkin jos olen itse käyttäytynyt ns. huonosti, en tokin niille tilanteille mitään voi. Kerran olen kirjoittanut yhdessä yössä. Useimmiten kuitenkin menee useampi yö. Yleensä itkien kirjoitan ja saatan nukahtaa kesken kirjoittamisen.
Myös mukavien kirjeiden kirjoittamiseen voi mennä useampi yö. Haluan kuitenkin yleensä saada mahdollisimman monta asiaa samaan kirjeeseen. Yleensä nämäkin on osoitettu tietylle henkilölle, esimerkiksi joku että on toiminut tosi hyvin jossain tilanteessa, itselleni on siitä saattanut jäädä hyvä mieli tai sitten jotain muuta.
Myös kun tiedän jonkun hoitajan lähtevän niin heille kiitos kirjeen. Usein niiden aikana itken. Usein tärkeitä hoitajia.
Kuvan lähde: Papunetin kuvapankki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit