Kouluaikana minua on ahdistanut kotona normaalia enemmän, mutta tämä viikonloppu on ollut hyvä. Olen kokenut että olen hyväksytty. Olen silti todella väsynyt, aamulla olen nukkunut hieman pidempään, mutta illalla käynyt myöhemmin nukkumaan. Mutta olen saanut olla rauhassa! Toivottavasti sama jatkuu myös ensi viikonloppuna, tai mielellään joka viikonloppu. :-) Tämä tuntuu kuitenkin todella oudolle, en ole tottunut tähän.
Viikonloppu meni nopeasti. Ensi viikko on vielä jollain tavalla kuitenkin lyhyt, ei täysipitkiä päiviä, mutta vaikka olisi täysipitkä tai vajaakin päivä niin on saatava mennä lepäämään. Ennen vastustin enemmän sitä, nyt menen helpommin. En enään ajattele "vielä vähän, vielä vähän" siinä kun voi lopulta käydä huonosti.
Ensi viikollakin on musiikkia. Ne minua pelottaa. Nyt vielä enemmän viime kerran jälkeen, vaikka en saanut siitä poissaoloa. Sanottiin että saan mutta en saanut. Mutta kun en voi olla siellä niin sillä selvä! Haluaisin voida olla. Tässä nousee taas kysymys, kuka haluaa olla niin ahdistunut ettei voi olla tunneilla. Olen ennen pitänyt kädentaidoista ja piirtämisestä, nyt en voi olla kunnolla niilläkään tunneilla!
Kuvan lähde: rauhanfoorumi.fi/archives/2752
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit