Huomionhakuisuus?

Alkaa jo ärsyttämään koko sana, olen mukamas kaikessa huomion hakuinen mitä teen tai sanon/kerron. Koen että kannattaa sitten jättää kertomatta, en enää edes jaksa yrittää. Pärjään itse, pakko pärjätä. Vaikken pärjäisi, mutta kun pitää niin silloin pitää. En halua kuulla samaa. Mutta joskus tulee tilanteita etten voikaan olla siinä oma itseni vaan olen joku muu, en tiedä. Haluaisin pystyä kertomaan asioita, nyt en oikein enää puhu niin on vihko ja sanottiin jo, en ollut kertonut mitään pyykeistä. Mutta olin kirjoittanut asian vihkoon, kukaan ei kuitenkaan pysähtynyt, useimmiten kuitenkin pysähtyy, joten tämäkin keino on jo turhaa. 

Olen väsynyt tähän. En jaksaisi enää. Mutta pakko jaksaa, kaikkien muiden takia erityisesti. Ja kun en voi oikein asua ilman vahvaa tukea ja kun enää en tiedä mikä puoli olisi sitten sopiva. Psyk. vai vammaispuoli... Alan hiljalleen kuitenkin kallistumaan sinne vammaispuolelle, kun siellä voi olla osaamista enemmän mitä tarvitsen, tarvitsen esimerkiksi tietää asioita etukäteen, tärkeimpänä ketä on töissä. Kuulemma ei kerrota missään, muuten vain olen kuullut erittäin luotettavalta taholta, että suurimmassa osassa asukkaat tietää ketä tulee töihin.

Mutta en edes ymmärrä mitä se huomionhakuisuus tässä tilassa merkitsee, olen asiasta lukenut, mutta ei voi olla koska ahdistaa olla huomion keskipisteenä, ahdistaa pelkkä ajatus. Paljoa en asiasta jaksanut etsiä tietoa, kun tämä asia tuli aina ensimmäisenä vastaan. Alkoi olemaan jo ihan turhaan.

Tämä on oikeastaan nykyään päivittäin mielessä. Ja hallitsee tietenkin elämääni. Mutta koitan ajaa sitä pois, jos pääsin vaikeasta poliisi pelosta pois niin pääsen tästäkin, tämä on niin paljon helpompi ja lievempi asia, jos siis en anna sen mennä liian pitkälle. Sitten on vaikeampi jo päästä yli ja oikeastaan siinä vaiheessa on enää ihan turhaa. 

Mutta ylipäätään onko mitään järkeä, kaikki on huomionhakua. Mitä sitten voin kertoa tai tehdä? Mistä tiedän mitä en voi kertoa tai tehdä, ettei se olisi huomionhakua? Milloin voin kertoa? Kenelle? Kaikki nämä pitäisi miettiä erikseen... Jos joku täällä sen sanan merkityksen kertoisi, nimenomaan mitä se täällä tarkoittaa, sitten voisin asiaan itse puuttua, mutta kun ei ole kerrottu niin en voi. Tiedän vain faktatietoa.

Näissä mietteissä ensi kertaan! 

Yleisiä kuulumisia

Olen nyt tehnyt paljon erilaisia käsitöitä, koiranleluja, villasukkia (jäänyt yrityksen tasolle :D) pannunalusia, koittanut tehdä turvalonkeroa mutta sekin huonolla menestyksellä, no jos vielä joku päivä nämäkin saisin onnistumaan. 

Muistaakseni tänä vuonna kävi tuttu poliisi käymässä, oli soitettu jo häkeen mun takia, mutta ei ne resursseja mielellään tuhlaa sellaisiin asioihin, mutta kun tuttu poliisi tuli ja kertoi kaikkea niin pelko hävisi sillä sekunnilla, eli nyt olen vapaa poliisipelosta tai oli se jo fobian puolella.

Tänä vuonna jo alkanut sairaalakatto täyttymään, kai jo kaksi käyntiä. Toinen taksilla ja toinen ambulanssilla.

Olen kahdessa työtoiminnassa, tänään olisi ollut ylimääräinen mutten pystynyt menemään sinne. Huomenna se aika on, mutta joskus on useammin viikossa jos vain voin mennä. Ja nyt lähtee kaikista tärkein hoitaja

Puheen kanssa on ollut erityisen paljon nyt vaikeuksia, ei ole hoitajilta paljoa ymmärrystä herunut. Ei kuulemma ole asiaa jos en puhu, ei osaa viittoa vaikka osoitan, ei saa katsomalla pyytää tiettyä hoitajaa, ei suostuta aina lukemaan koska osaan puhua. Mutta kun se puhe vain menee joskus. En silloin puhu kenellekään, korkeintaan siivoojalle.

Hänestä onkin tullut mulle tosi tärkeä tukihenkilö. Voin kertoa hänelle kaiken, ei kerro eteenpäin, ei edes tarvitse kieltää. Toki joskus joutuu kertomaan, mutta osaan kuitenkin ajatella mitä silloin kuuluu jättää kertomatta. Ja ne kun haluan tuoda ilmi joillekin tietyille hoitajille ja se on täällä vaikeaa. 

Nyt on lähdössä kaikista paras hoitaja pois täältä, ainut joka osaa kohdata, ainut joka tietää melkein katseesta mitä tarkoitan, ainut kenelle voin yleensä puhua ihan kaikesta. Vaikka sitten kirjoittamalla. Yksi on jo lähtenyt ja hänkin oli tärkeä kenelle pystyin kertomaan. 

Täällä on kai yksi uusi. Hänelle en ole puhunut ollenkaan ja myöskään läsnäolo estää puhumisen. Eli aika usein toimistosta apua hakiessa en voikaan pyytää vaan pitää sitten koittaa muulla tavalla. Suurelle osalle se on vaikeaa. 

Tulkki tulee nyt lähiaikoina uudelleen käymään ja koittaa kertoa miten toimitaan mun kanssa ja miksi ylipäätään käytän tulkkia, mitä on mutismi ja autismi sekä miten kumpaakin voidaan helpottaa. Myös mikä tekee haittaa. Pitäisi vain saada tietää vähän milloin on uusia töissä ja niitä ketä ei ollut viimeksi, ja kenellä on vielä opittavaa. Itse kun en osaa/jaksa opettaa.

Uusi avustaja

Mulla tulee uusi avustaja vapaa-ajalle tammikuussa, onneksi on jo tuttu niin kommunikointi ei ole vaikeaa. En muista itse yhtään mutta kerran vain autossa olin alkanut puhumaan ihan normaalisti ja siitä se sitten lähti. Voin sanoa että ollaan ystäviä, hyviä sellaisia. Ollaan jo nyt tehty paljon asioita, toki korona asiaa hieman estää monta asiaa, mutta josko sekin olisi kohta ohi.  Paljon onneksi voi kuitenkin tehdä vaikka tänne ei saakaan tulla. Etenkin kun nyt on tullut talvi.

Tykkään etenkin luistella, se on nyt mahdollista. En tosin osaa, mutta siihenkin on nykyään apuvälineitä olemassa. 

Kesällä ehkä mennään huvipuistoon, riippuu tästä tyhmästä koronasta miten etenee. Vai eteneekö lainkaan ja minne suuntaan. Täälläpäin on nyt äärettömän hyvin asiaan kiinnitetty huomiota mm kaupoissa.