Olen odottanut sitä kauan, mutta on erittäin ristiriitaiset tunteet. Myös ahdistaa, taas muutos. Mutta osaan varautua.
Tiedän tässä paikassa olevan myös vähintään yhden viittoma taitoisen.
Se helpottaa paljon kun mun rakkain sisko asuu siinä tosi lähellä. Olen kuullut sanottavan että mitä enemmän lapsena tappelee, sitä läheisempiä aikuisena ollaan ja tässä kohdalla niin on käynyt.
Siellä on tosi pienet yksiköt. Ja hoitajilla enemmän aikaa. Ja juuri oikeanlainen osaaminen mitä tarvitsen. Ehkä se on ensimmäinen paikka missä voin käyttää muita keinoja kommunikointiin kuin puhetta, eikä siihen reagoida eri tavalla. Vaan jatketaan niin kuin ennenkin. Kaikissa muissa paikoissa on ollut se että jollain tavalla asiasta huomautetaan. (Useimmiten negatiiviseen sävyyn). Erityisesti edellisessä paikassa. Yksinkertaisesti ei vaan suostuneet lukemaan kirjoitusta.
Ja tästä tulikin mieleen että pitää ostaa vihko johon voin kirjoittaa. Ettei aina tarvii paperia. Kun paperit on helppo käyttää tulkkaukseen.
En tiedä minkä verran samat tulkit jatkavat, mutta oikeastaan niiden matkan pituus ei muutu. Tai tietenkin osalla se muuttuu. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni jatkaa tulkkausta. Mutta se on tosi että usein otan uuden tulkin listalle, harvoin jätän ottamatta. Mutta niitäkin on.
Kirjoittelen sitten jossain vaiheessa muutto kuulumisia millainen uusi paikka on ja mitä kaikkea siellä on. Miten elämä alkaa siellä.
Loppuun vielä lause joka tässä on vahva "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu." Ja sitä ei tiedä mitä uuden oven sisällä on. Mitä hyvää siellä on? Mutta siitä olen varma että tämä ovi on hyvä ja suuri ovi.
Avustajaa vain en ole saanut. Voi olla syynä että on niin iso paikkakunta verrattuna muihin. Niin sieltä löytyy ememmänkin työpaikkoja, erityisesti parempipalkkaisia tai enemmillä tuntimäärillä. Mutta ehkä sekin vielä löytyy, toivottavasti. Ehkä menee vain kauemmin.
Kuulumisiin!
Kuvan lähde: https://www.sttinfo.fi/uutishuone/rinnekoti/mi?publisherId=4049&item=logo-65536677
