Usein olen ajatellut miten ihmiset pärjäsivät ennen kun ei ollut vielä kännyköitä. Joutuivat soittaa lankapuhelimilla, ei tietoa kuka vastaa puhelimeen. Tekstiviesti mahdollisuutta ei ole ollut, mutta toisaalta pystyi kuittaamaan ettei vastaa puhelimeen kun ei ole aina kotona.
Tekstiviesti on niin paljon helpompi kun soittaminen. Viestin voi lukea useasti ennen kuin lähettää. Ja voi lukea myös toisen vastauksen useammin, helpompi ymmärtää.
Muutamia kertoja olen koittanut opetella soittamista, mutta se aina jää. Muutaman kerran soitan jollekin ja en sitten enään. Joillekin soitan kuitenkin jos on nopeampi asia niin sitten saa asian heti hoitoon.
Tänään oli taas kännykästä hyötyä paljon. Ei omasta vaan toisen. Mutta minulle saatiin sitä kautta apua. Eikä käynyt pahemmin, saman asian olisi voinut ajaa myös tekstiviesti, mutta puhelu on nopeampi keino.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit