Minä niin odotan huomista päivää, pääsen jatkamaan työjaksoa. Vaikka en osaa yhtään liikkua niin silti. Kaverin kanssa mennään aulaan. Siitä osaan itse jatkaa.
Toivottavasti tulevalla viikolla ei tarvitse mitään päivää keskeyttää. Nyt tällä viikolla piti, mutta vain pari tuntia jäi pois ja pääsin myöhemmin jatkamaan uudelleen. Ehkä se oli hyvä lopulta niin ei mennyt pahemmaksi.
Junalla menen taas huomenna. Huoh, en ymmärrä sitä opiskelija alennus juttua. Olen kysynyt kirjoittamalla konduktööriltä, mutta en silti ymmärtänyt. Vissiin se vanha ei enää kelpaa. Osaako joku selittää? Siis sillein että voin sen ymmärtää :D (ei välttämättä ole helppoa)
Työpaikoilla on oikeastaan "pakko" puhua. Ja niin puhunkin työparilleni. (tai niitä on kaksi) mutta muille oikeastaan en, tervehdin nyökkäämällä. Muuta sitten ei ole ollutkaan. Kaikilla on kuitenkin se oma juttu mikä pitää saada tehtyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie...
-
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit