Kuinka selviän perusasioista?

Joitain saattaa kiinnostaa kuinka selviän puhumatta, miten olen selvinnyt. Joskus asiaa ajattelen itsekin, miten on mahdollista. Kyllä se on. Keinoja löytyy.

Aloitetaanpa vaikka jos olen kaupassa, enkä tiedäkään missä jotain on (olen kyllä harvoin yksin, yhdessä on paljon helpompi ja nopeampi löytää kaikki) niin etsin katseellani jonkun mukavan oloisen myyjän ja kirjoitan kännykän näytölle tai puhesovelluksen avulla ja saan todella hyvän kohtaamisen. Varmaan koskaan en ole kokenut ikävää kohtaamista.

Lipun osto tapahtuu myös usein kirjoittamalla. Tai joskus selkeällä elekielellä. Harvoin elekieli tähän kuitenkaan riittää.

Syöminen... Tämä kamala asia. Ei suoraan välttämättä liity mutismiin, mutta ehkä siinä on jotain yhteyksiä. Ahdistaa ne ihmiset. Mutta nykyään syön omia eväitä aika usein. En ainakaan kuole :-D

Syntymäpäivät. Suureen perheeseen kuuluu olennaisesti monet syntymäpäivät vuodessa. Olen joskus sisarusten ja kaikkein läheisimpien vieraiden kanssa eri huoneessa. Siellä sitten jutellaan ja syödään. Samaan tähän voi lukea rippijuhlat ja kaikki mahdollinen.

Koulussa puhun valikoivasti, mutta jos en saa puhuttua niin kirjoitan tai viiton jos tulkki on valmiina ottamaan vastaan. Usein on ollutkin. Kiitos siitä etenkin J.V.! Vaikka se ei kuulu tulkin tehtävään niin omasta tahdostaan tämä on tapahtunut. Olen päässyt osallistumaan.

Puhelimen käytössä olen pyytänyt kaikissa paikoissa viesti vaihtoehdon. Ja laitan itse viestiä. Joissain paikoissa on äitini puhelinnumero. Joistain vielä soitetaan, mutta en silloin voi vastata. Ajoittain vastaan tuttuihin numeroihin. Tai perhe ja läheisimmät sukulaiset ovat jälleen asia erikseen. Joillekin saatan soittaa, en kuitenkaan vastata. Tarvitsen aikaa ajatella etukäteen.

Ehkä tähän samaan kuuluisi harrastuksista kertoa. Minulla ei sellaisia ole missä joutuisin mahdollisesti ongelmiin puhumisen kanssa. Uimahallissa käyn kunhan saan siihen jonkun mukaan ja edes luvan lähteä... Mutta sielläkään puhuminen ei ole pakollisia. Minulla on vieläpä sarjakortti. :-)

Kuinkahan sitten selviän ne vaikeat hetket kun tuntuu ettei mikään mene niin kuin pitäisi? Ajan kanssa. Tiedän ettei se hetki kestä ikuisesti. Sekin hetki menee pian ohi. Välillä toivon saavani siihen apua. Joskus taas toivon ettei kukaan ole lähellä ja sen osaan sanoa. Vaikeampi on sanoa että tarvitsee jonkun. Ehkä siinäkin ihminen joka minut tuntee voi tietää vain silmiin katsomalla.

Mutismiin ilmeisesti liittyy jumiutuminen. Ne ovatkin sitten vaikeampia. Ehkä tiedän mitä pitäisi tehdä, ehkä jopa olisi mahdollista mutta en vain saa aikaiseksi. Ehkä odotan jotain, en tiedä. Tätä ei ole onneksi tapahtunut sellaisessa paikassa missä olisi välitön vaara itselle tai jollekin muulle. Toivottavasti ei sellaista tilannetta koskaan tulisikaan.