Lasten VS. aikuisten suhtautuminen erilaisuuteen

Mielestäni tämä on todella kiinnostava ja ennenkaikkea tärkeä aihe, mitä me jo lapsuusiän ohittaneet voimmekaan oppia lapsilta, voimme oppia heiltä vaikka mitä. Lapset suhtautuvat erilaisuuteen niin luontevasti, mutta taitaa olla se aikuinen joka opettaa sitten siitä pois ettei lapsi osaakaan myöhemmin erilaisuutta kohdata.

Olen jotenkin huomannut lasten ymmärtävän paremmin erilaisuuden, aikuisille se on paljon vaikeampaa, tietenkin lapselle pitää ikätasoon   sopivasti kertoa vaikkapa miksi joku ei kävele tai mistä johtuu ettei joku toinen puhu, tai miksi joku saa tuoda ravintolaan koiran, mutta se oma Musti piti jättää kotiin. Lapselle ei kuitenkaan voi alkaa liian tarkkaan kertomaan vaikka siitä koirasta että se on opaskoira sokealla ihmisellä ja neuvoo mihin mennään ja sen koulutus on kestänyt niin ja niin kauan ja siksi se saa tulla ravintolaan, muut koirat eivät saa tulla. Onkohan se sitten joidenkin mielestä väärin niitä muita  koiria kohtaan?

Mutta en siis vieläkään oikein päässyt aiheeseen lapsien ja aikuisten toiminnasta. Tänään taas koin miten herttaisesti lapsi, (aloittaa kai nyt eskarin  syksyllä) oli minua kohtaan, En muista kysyikö omalta äidiltä vai minun äidiltä miksi en puhu. Minulta lapsi kysyi kovemmalla äänellä "Oletko sinä kuuro?" Voi, en ole kuuro. Ja vaikka olisin ollutkin niin en olisi kuullut kysymystä ja olisin ollut kommunikoinnissa ihan normaalisti mukana, vain viittomakielellä. Sitten äitini sanoi että olen vain niin ujo. Ja sitten kuulin maailman ihanimman lauseen "Ei minua tarvitse ujostella" Siis en sillein pidä lapsista, mutta kun he osaavat joskus käyttäytyä paremmin kuin aikuiset.

Otetaan nyt kuvitteellinen tilanne aikuisen kanssa samanlainen.
"Tänään taas koin miten aikuinen toimii minua kohtaan, en muista keneltä kysyi miksi en puhu. Mutta äitini kertoi että minulla on valikoiva puhumattomuus, ihan sellainen oikea sairaus. Kuulemma tämän aikuisen mielestä sellaisia ei olekaan ja kaikille pitää puhua" 
Vähän niin kuin meidän yksi opettaja, alussa kun avustajani auttoi minua vastaamaan niin sanoi "Noora voi ihan yhtä hyvin puhua itsekin!" tai "Kyllä jo toisena vuotena pitää puhua" tai sitten "Mihin sinä tulkkia tarvitset kun osaat puhua?" Ihan vaan tiedoksi, tulkkia käytetään moneen muuhunkin kuin puhumiseen. Mutta tarve on erityisesti siinä.



Kuvien lähteet:

http://www.tikkurilannaisvoimistelijat.com/lapset-ja-nuoret/
https://www.paakaupunkiseudunpartiolaiset.fi/ajankohtaiset/aikuinen-aloita-uusi-harrastus/