Ahdistustaso on pudonnut, on avustaja joka ymmärtää, myös viittomia. Ja on halukas opettelemaan lisää. Molempina päivinä olen kerran käyttänyt kun on ollut vähän kauempana.
Molempina päivinä olen jaksanut aika hyvin. Molempina päivinä on kysytty jaksamista. Eilen varmaan viisi kertaa tunnin aikana. Tänään varmaan kaksi. Ruokailun jälkeen jäin hetkeksi huoneeseen. Ja avustaja teki juuri niin kuin työsopimuksessa lukee, oli jossain lähellä (ei huoneessa) hälyttimen kautta.
Edellinen kun loppua kohden oli hyvin passiivinen. Ei oikeastaan auttanut missään missä apua tarvitsin.
Osallistumien on ollut paljon helpompaa kun pääsen vastaamaan. Väsynyt kyllä olen, mutta tämän kerran se ei johdu ahdistuksen peittämisestä. Ja siitä että pelkäisin kokoajan mitä tapahtuu. Ja miten pärjään. Ja etenkin mitä jos käy jotain, keneltä voin hakea apua. Nyt tiedän että saan apua. Sanomalla, viittomalla tai jollain muulla tavalla.
Alunperinhän asuntolavastaava ja kuraattori asiaa vastustivat. Mutta onneksi oma järki ja äitin apu lopulta voitti ja nyt tuntuu että nyt on se oikea avustaja löytynyt. Nyt saan sitä apua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Sain tämän idean eilen kun selasin nettiä, jostain sivulta tuli vastaan taas kommunikointikeinoja niin keksin aakkostaulun ja tein sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit