MISSION ILTA

Tykkään niin paljon, aloitan jo aamulla kirjoittamaan vaikka tapahtuma on otsikon mukaan vasta illalla. Vaikka siellä on paljon ihmisiä niin tykkään silti, tykkään paljon. On jotenkin niin rauhallista kaikesta huolimatta. Kestää pari tuntia, tietääkseni. Ainakin viime vuonna kesti, jos muistan oikein, mutta oli kai vähän aikaisemmin. Ei ihan näin myöhään vuodesta, tai sitten oli juuri syysloman aikaan.

Kovat äänet häiritsee minua jonkin verran, etenkin yhtäkkiä tulleet, tiedän nyt kuitenkin että on mahdollisesti kovempaa ääntä, mutta ei kuitenkaan nopeasti tulevia. Osaan varautua kun tiedän. Vaikeampi on jos en tietäisi. Silloin voin säikähtää.

Nyt on ilta. Ja oli aivan mahtavaa! Valitettavasti kuvia enkä videoita saanut, akku oli niin tyhjänä. Olisin kyllä halunnut todella paljon... Sainpa Pekka Simojoen nimmarin <3. Hänellä on niin hienoja lauluja. Ehdottomasti paras on "Pyhän kosketus".

Lopussa aloin väsymään. Kesti kuitenkin kai sen kaksi tuntia. Onneksi oli paljon tuttuja kappaleita. Viimeisenä tuli juurikin Pyhän kosketus, Pekan laulamana. Mission kuoro kyllä vielä jatkoi.

Huomenna suunta on jo aivan muualle. Pitkästä aikaa linja-autoon...

Uusi viikko ja alku

Nyt maanantaina olen vielä mummin luona, jatkan koulua keskiviikkona. Huomenna tiistaina on uusien avustajien haastattelut. Josko nyt sanonta "Kolmas kerta toden sanoo." Pitäisikin paikkaansa ja löytäisin sopivan avustajan. On tietenkin kova ikävä edellistä ja se ei välttämättä mene hetkessä ohi. Ja voi tulla entistä enemmän ikävä kun menee sinne asuntolaan ja hänen lainassa ollut essu on vielä siellä kaapissa. En halunnut vielä silloin perjantaina viedä sitä pois.

Oikeastaan jokainen viikko on uusi alku ja voi olla parempi kuin edellinen, ja tästä viikosta on pakko tulla parempi kuin siitä viikosta kun viimeksi olin koululla, joka päivä oli kuulemma huono, en muista kunnolla, mutta näin olen kuullut. Ihanaa nähdä rakas ystäväni tänään illalla, ei olla yli viikkoon nähty.

Mutta nyt olen saanut kuitenkin nukuttua, ehkä sekin helpottaa jonkin verran. En ole enää niin väsynyt. Tai viime yö oli suhteellisen vaikea, mutta se on kai ihan ymmärrettävää ja ei kaikki yöt edes voi olla KENELLÄKÄÄN hyviä.

Taksi tulee kohta hakemaan, onneksi on tuttu kuski niin olen oppinut tietämään sen eikä tarvitse joka kerta jännittää ja se taas lisää väsymystä. Etenkin kouluun mennessä tämä on huono, nyt kun on tuttu niin voidaan jutella matkan aikana. Vajaa kaksi tuntia olen mummin luona. Voisin ehkä kohta pelata Simsiä etten nukahda. Ja illalla pitäisi sitten asuntolassa siivota huone. Ja ei kyllä kiinnostaisi niin kuin yhtään. En kyllä muista missä kunnossa se edes on.