Työssäoppiminen

Olen ollut nyt kaksi viikkoa työharjoittelussa ihan koulun lähellä. Päivät on onneksi lyhyitä, mutta siihen kuuluu paljon. Jaksaisin kuulemma enemmän. Mutta koitan nyt kun kerta olen oppinut tuntemaan minkä verran jaksan etten enää menisi suoraan siihen mitä muut sanovat. Eihän kukaan muu voi kuitenkaan tietää. Ja itsellehän siitä tulee vain paljon huonompi olo jos teen yli. Illat olen kuitenkin ollut aika väsynyt. Tai oikeastaan useimmiten hyvin väsynyt.

Tämä jakso kestää nyt toukokuun alkuun. Niin en myöskään haluaisi että joutuisin lopettamaan kesken väsymyksen takia. Ja siihen kyllä voin vain itse vaikuttaa. Vaikka koitettaisiin sanoa päälle muuta. Ja toisaalta kun nyt olen tehnyt ihan vain jaksamisen mukaan ja työpaikallakin asia otetaan todella hyvin niin voin olla loppuun asti. En usko että joudun lopettamaan.

Olen kyllä tykännyt olla jonkin verran kyseisessä paikassa. Ärsyttää vain välillä siellä se ihmisten toiminta miten kohdellaan työkavereita, asiakkaita, tulkkia, tai avustajaa. Minua kohtaan en ole samaa huomannut. Mutta enää vajaa kolme viikkoa.

Tämän jakson aikana olen koittanut opetella että en enää kaikkea odota että avustaja ymmärtää vaan koittaisin tulkin kautta enemmänkin, ihan hyvin se on alkanut. Olen tullut suhteellisen hyvin, joissain tapauksissa jopa erittäin hyvin ymmärretyksi. Ja se on hyvä, etenkin kun avustaja jää ensi kuun alkupuolella pois töistä. Nyt olen tottunut ajatukseen niin ehkä se meneekin hyvin.

Ihan ehkä kahtena iltana olen jaksanut tehdä asioita. Yleensä se on korttipelejä.

Onneksi ensi viikolla on vain neljä päivää. Samoin seuraavalla kun silloin on pääsiäinen maanantaina. Aika menee niin nopeasti.