Mun aivot ei nyt meinaa käsittää... Kun olen valmis uudelleen puhumaan hoitajalle, mitä siitä seuraa? Hän ei olekaan valmis. Miten on mahdollista? Milloin sitten uskallan kokeilla uudelleen? Entä jos se puhe meni taas etten voi puhua kenellekään, tämäkin on todennäköistä tässä tapauksessa jälleen.
Onneksi täällä melkein kaikki ymmärtää niitä hetkiä, antaa mun kirjoittaa ja lukee tekstin tai katsoo viittomat, viiton vain kahdelle, tiedän heidän osaavan.
Nyt on paljon uusia niin en tiedä osaako ne viittoa, mutta kirjoitan sitten vihkoon, olen vihdoin oppinut pitämään sitä mukana kun on kuitenkin nopeampi ja helpompi kuin kännykkä. Ja siihen saatan kirjoittaa valmiiksi. Kännykästä kun helposti häviää valmis teksti, vihkosta se ei voi hävitä. Mutta sitten siihen voi tulla etten haluakaan kertoa kaikkea mitä olen kirjoittanut niin saatan joutua kokonaan kirjoittamaan uuden, onneksi näin käy erittäin harvoin. En edes muista milloin viimeksi.
Aamulla sen sitten näkee voinko puhua, tahto on kova, halu on kova mutta pelkään, että pystyminen vie kuitenkin lopulta voiton. Toivottavasti ei. Ja turha sitä on ajatella etukäteen, miten tahansa menee, niin silti tulen ymmärretyksi.
KUVAN LÄHDE: papunet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hyväksyn vain asialliset kommentit