Kohtaaminen

Yleisiin tapoihin kuuluu tervehtiä jne. Minä en tervehdi puhumalla, käytän muita keinoja. "hei" "kiitos" molemmat nyökkään, kyllä ihmiset sen ynmärtää mitä tarkoitan. "anteeksi" "tarvitsen apua" halaan, riippuen ihmisestä.

"Sinä osaat puhua, sinun pitää siis puhua, et voi olla hiljaa, miksi et vastaa, se on muiden kiusaamista kun valitset kenelle puhut, kaikille pitää puhua, muita hävettää kun et puhu..." näitä kommentteja olen kuullut paljon. Ne tuntuu tosi pahalle, etenkin siinä hetkessä. Etenkin jos kysytään vaikka tunnilla monta kertaa eikä juuri sillä hetkellä ole keinoa vastata. Jotkut saattavat luulla että olen kuuro, apteekissa vastataan kirjoittamalla, en kuitenkaan halua korjata asiaa. Joku opettajakin on luullut minua kuuroksi, alkoi vittomaan kun en reagoinut puheeseen. Ilmeisesti ohjaaja oli sitten sille korjannut että kuulen kyllä,mutta en puhu.

Mutta pikkuhiljaa, ihmisten tietoisuus lisääntyy eikä eri kommunikointi tavat olekaan outoja, vaikka fyysisesti ei ole estettä puhumiselle.

Minulla on aina kännykkä mukana, ihan koko ajan, että voin kommunikoida. Se ei ehkä ihan ystävällistä ole näpytellä puhelinta toisten seurassa, mutta en muuten pääsisi juttuun mukaan ollenkaan. Aina ei ole mahdollista kirjoittaa paperille.