tiistai 26. heinäkuuta 2016

Mutismi ja kaverisuhteet

Minä saan todella helposti kavereita, myös ilman sanoja. Se on ehkä todella hyvä. Tykkään olla jonkin verran kavereiden kanssa, mutta rajoitetusti. Tarvitsen kuitenkin omaa aikaa. Esim. harvoin jaksan enään illalla tai iltapäivällä olla muiden kanssa.

Jo koulujaksojen aikana moni on tosi kiinnostunut minun ajatuksista. Haluavat minut mukaan ryhmätöihin, mutta niihin harvoin pystyn menemään. Ahdistaa liikaa. Avustajan kanssa juuri ja juuri hetken aikaa. Saatan olla kuitenkin hyvin ahdistunut.

Esim.aina uuden koulun alussa luokkalaiseni ovat olleet todella kiinnostuneita juttelemaan kanssani, yleensä pyytävät Facebookissa kaveriksi ja siellä jutellaan. Lukkiutumis tilanteissa kaverit koittaa auttaa sen ohi.

Syksyllähän tulee uusi luokka, uudet luokkalaiset. On siellä varmaan kaksi kaveria jo. Muita en vielä tiedä.

Tunnilla en kuitenkaan melkein koskaan kavereille puhu, kirjoitan. Ja joskus vastaan kaverin kautta kirjoittamalla.

Ei tämä kuulemma kuitenkaan kavereita haittaa. Ja kyllä sen uskon.

Seurustellut olen kerran. Oli kuulemma pitkään kiinnostunut. Oli jotenkin kiehtovaa kun en puhunut. Ko. henkilö puhui minulle paljon ja pyrki lähelle. Olinhan minäkin ihastunut. Jotenkin hän oli ainut joka minulle yritti uudelleen ja uudelleen puhua. Enään emme ole yhdessä, oli liian sitovaa, ei voinut ajatella omaa jaksamista. Esim. juurikin kun tarvitsen paljon omaa aikaa, silloin seurustelun aikana sitä aikaa ei oikein jäänyt vain kun yön ajoiksi, parempi näin. Ollaan silti kavereita mutta ei tarvitse enää nähdä joka päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit sekä sellaiset joista ei tule henkilöllisyyteni ilmi