Torstai on toivoa täynnä, oman ajan merkitys

Minä olen niin vihannut tuota sanontaa. Muistan että ihan tosi monena vuonna torstai on ollut viikon raskain päivä jollain lailla. Nyt muutaman vuoden ajan ollut vaihtuva lukujärjestys niin enää se sanonta ei niin pahasti ärsytä.

Tämä torstai ollut jotenkin pitkä päivä, onneksi sentään myöhäinen aamu niin sai levätä. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja illalla haluaisin kuitenkin olla kavereiden kanssa niin olisi kiva jo aamusta olla itsekseen. Joillekin riittää ihan tosi vähän omaa aikaa.

En muista, mutta joku päivä tällä viikolla olin varmaan vaan niin väsynyt muihin ihmisiin. En vaan enää jaksanut. Pelattiin minun yhden kaverin kanssa yleisissä tiloissa ja yht´äkkiä tuli vain tosi paha olo. Olin sitten loppuillan itsekseni.

Joitakin joilla on suuri oman ajan tarve voi haitata paljon muiden äänet, niin minuakin häiritsee, mutta silti on oman huoneen ovi koko ajan auki käytävään toisen asian vuoksi. Tähän aikaan kyllä on jo ihan hiljaista ja jos alkaa liikaa ärsyttämään niin onhan korvatulpat keksitty.

Meillä on iso perhe, kotona on melkein mahdoton saada sitä omaa aikaa, mutta kun muut on niin aamu-unisia niin silloin minun on mahdollista olla yksin ja kuunnella hiljaisuutta. Tai voihan sitä tarvittaessa mennä vaikka ulos, mutta kohta alkaa taas Suomessa olemaan niin kylmät kelit niin ei ole sitten mukavaa. Mutta on mukavaa kun tulee lunta. Sisarusten kanssa tykkään niin paljon sitten laskea mäkeä vaikka olen "aikuinen". En tosin pidä itseäni ollenkaan aikuisena.

Ensi viikolla muuten alkaa työjakso, olen siellä paikalla käynyt. Mutismi tuli heti esiin. Mutta josko se sitten sen jakson aikana taas menisi ohi. Minulla on onneksi suhteellisen helppo tapaus kun alan puhumaan monille, ainakin niille ketkä haluavat minua ymmärtää.