Mutismiin suhtautuminen lapsena, nyt ja tulevaisuudessa

YouTubessa oli ennen tosi hyvä video missä oli aiheesta vähän, nyt se on vain poistettu. Joku on saattanut sen nähdäkin. Löytyi aikoinaan hakusanalla selektiivinen mutismi.

Mutta uskon että lapsena on helpompi olla puhumatta, se ei ole outoa. Lapsi on vain ujo ja tarvitsee aikaa, ei oleteta heti että lapsi puhuu. Monillakin lapsilla menee aikaa siihen että tottuu. Eikä tietenkään silloin tarvitse hoitaa virallisia asioita. Ei silloin edes sitä oleteta että lapsi menee itse hoitamaan vaikka KELA asiansa. Mutta on hyviäkin puolia siinä ettei ole enää lapsi, osaa esim. laittaa sähköpostia, tuskin monetkaan osaavat sitä esim. 6vuotiaana. Edelleen laitan paljon sähköpostia, sitä kautta on jotenkin ns. helppo kertoa asioita, voi kirjoittaa uudelleen ja tarkistaa ennen lähetystä.

Mutta kun ei ole enää lapsi, silloin puhumattomuus on outoa, on töykeä kun ei tervehdi toisia. (Edelleen en nyt ihan tätä ymmärrä, voi tervehtiä muutenkin kuin puhumalla) Pitäisi osata hoitaa viralliset asiat itse. Minä en oikein osaa, eikä siinä ole kyse vain mutismista. Entä jos on jossain tilaisuudessa, vaikka synttäreillä, jossa melkein kaikki on ihan vieraita. On taas niin outoa jos joku on vain hiljaa...

Jotkut sitä asiaa nykyään aika suoraan kommentoi. Se jotenkin tuntuu tosi voimakkaasti ja olo vaan huononee siitä. Ei tietenkään kaikki ihmiset voi tietää, mutta jotkut tietävät ja silti sanoo jotain. Tältä syksyltä jäi mieleeni erityisesti yksi opettaja: "Sovitaanko että alat puhumaan minulle?" Eihän sitä voi sillein sopia, se aika tulee jos tulee. Riippuu paljon myös toisesta miten suhtautuu. Tuskin pienelle lapselle tuolla lailla sanottaisiin, tai kyseisestä ihmisestä kyllä uskoisin, hän voisikin sanoa. Ehkä on vain hänen tapansa sanoa asiat suoraan, en tiedä. Ei välttämättä ajattele kaikkea mitä sanoo. Tai ei voi tietenkään tietää ajatuksiani että en yhtään halua kommentoivan puhumista tai muutakaan siihen liittyvää.

Mitenhän tulevaisuudessa. Toivon että silloin olisi jo enemmän tietoa ja ymmärrystä asian suhteen. Niin melko varmaan onkin. Jotkut varmaan edelleen ajattelevat että se on vain uhmaa tai päätös olla puhumatta, mutta ei se niin ole. Jossain aiemmassa tekstissä saatoin kirjoittaa, tai ajatella kirjoittavani että toisaalta tämä on päätös, mutta ei tietoinen. Ihmiset ketkä ovat asian hyväksyneet ja haluavat ymmärtää, heille on helpompi puhua.