Työjakso loppuu pian, ihmisten ymmärrys

Tämä aika on mennyt niin nopeasti. Alussa en halunnut että edes alkaa. Jännitti paljon. Mutta nyt en enää halua että se loppuu. Minun tulee sinne ikävä. Enää pari päivää. En halua takaisin kouluun. Työjaksolla on paljon mukavempaa! Ja paljon helpompi olla. Siellä ei haittaa jumiutuminen tai mikään muukaan. Silloin annetaan aikaa. Mutta huono puoli siinä on että on vaikeampi tarvittaessa lopettamaan päivä. Koulupäivän voi lopettaa helpommin ja myös jatkaa.

Aika on mennyt muutenkin nopeasti. Kohta on jo joulu. En halua että aika menee näin nopeasti. Ajan myötä pitäisi siis alkaa puhumaan, mutta tietyille ihmisille puhuminen on vaikeampaa. En pysty etenkään niille puhumaan jotka eivät halua ymmärtää.

Jotkut ymmärtävät niin luonnostaan. Heille ei melkein tarvitse kertoa mitään, suoraan ymmärtävät ilman sanojakin. Se on syntymästä asti oleva piirre, uskon ainakin näin. Osittain sitä voi oppia, ei kuitenkaan täysin. Osa ei koskaan opi minkään vertaa. Ehkä siihen tarvitaan tosi iso haluaminen. Jos se puuttuu niin voi olla hyvin vaikea ymmärtää. Mutta toisaalta, vaikka olisikin halu ymmärtää niin ei välttämättä silti ymmärrä. Siihen tarvitaan jotain muutakin, en tiedä kuitenkaan mitä. Ehkä aikaa?

Minun pitäisi mennä tämmöisessä tilanteessa vastaan. Mutta miten? Mitä voin tehdä että joku ihminen voi ymmärrää? Se riippuu paljon siitä toisesta ihmisestä. Miten hän suhtautuu ja miten voin ottaa kontaktia ja haluaako toinen ymmärtää. Jos ei halua niin en voi enää mitään tehdä.