Viikonlopuksi sain unohdettua kaiken, mutta nyt. Nyt en enää halua! Ahdistaa ihan kaikki. Ahdistaa koulu, tunnit, asuntola, muut ihmiset, puhuminen... Meillä on tässä jaksossa englantia. Kirjoitin sille opettajalle esittely viestin, jokunen vuosi sitten ehdotettiin kirjoittamista, auttaa kuulemma molempia osapuolia kun sillein esittelee vähän itseään. Sen olen todellakin huomannut. Jos vain se toinen sen hyväksyy että haluan kirjoittaa.
Ensi viikolla on lyhyitä päiviä, mutta ei se paljoa lohduta! Olen väsynyt ihan kaikkeen. Kukaan ei ymmärrä minua. En ymmärrä itsekkään!
Olen toisaalta alkanut miettimään koulun lopetusta, mutta se on varmasti todella huono idea. Se ei auttaisi tätä tilannetta ollenkaan. En osaa edes kirjoittaa mille tuntuu. Joskus akuutisti osaan jopa soittaa, mutta en silti osaa kertoa mikä on. Yleisesti vain; huono olo. Aika saattaa auttaa, tämä ei ole ikuista. Tulee aina vain välillä ja sitten menee ohi. Sen koitan aina muistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
Tsemppiä! Jos alkaa liikaa ahdistamaan ja pidempiaikaisesti, niin koulunhan voi tosiaan lopettaa ja aloittaa vaikka joskus uudelleen, jos on paremmassa kunnossa. Onko siellä koulussa kuraattoria, jolle voisit kertoa ajatuksistasi? Tai onko sulla hoitokontaktia? Ois varmaan hyvä, jos voisit jollekin ammatti-ihmiselle kertoa sun tilanteesta ja voisitte yhdessä miettiä ratkaisua. Jos sulla ei vielä ole psykiatrista hoitokontaktia, niin sellainen olisi varmaan hyvä, kun on mutismi ja ilmeisesti voimakastakin ahdistusta.
VastaaPoistaJos sulla on kotona (en tiedä onko) ja koulussa huono olla, niin kuulostaa todella rankalle tilanteelle ja jos päädyt koulun lopettamaan, niin olisi hyvä, jos saisit apua ja sulle voitaisiin järjestää parempi asumisjärjestely. Oot varmasti oikeutettu kaikenlaiseen apuun, täytyis vaan löytää oikeat tahot auttamaan.
Oon itse mutistina kärsinyt ihan liikaa toisia miellyttääkseni ja siitä ei ole mulle hyvää seurannut. Joten uskon, että liiallinen kärsimys ja ahdistus olis hyvä saada jollakin keinoilla pois. Voimia!
Kiitos sinulle tsemppaavasta kommentistasi! ❤ en missään tapauksessa haluaisin koulua lopettaa kerta olen vihdoin päässyt aloittamaan, mutta kohta tuntuu ettei vaihtoehtoja ole. On kuraattori, mutta en haluaisin enää uusia ihmisiä.
Poista