Tunteet

Aika moni on kysynyt mitä siinä hetkessä tuntee kun joku odottaa vastausta etkä pysty kertomaan, ainakaan puhumalla. Mitä se toinen siinä tuntee?

Itselläni tulee vähän surullinen olo, haluaisin että toinen ymmärtää mutta ei onnistu. Myös ahdistus on valtava. Etenkin jos kysytään monta kertaa eikä edes olla valmiita ottamaan vastaan muuta kuin puhetta. Ja entä sitten kun toinen on mukamas ymmärtänyt ja oikeasti ei ymmärrä alkuunsakaan?! Se on niin ärsyttävää, sanoisi ennemmin ettei ymmärrä. Mutta ei, jotkut antavat käsityksen että "ymmärrän mitä haluat kertoa" ja kohta huomaan itse ettei ole ollenkaan ymmärtänyt.

Toinen osapuoli on varmasti turhautunut. Mahdollisia ajatuksia; Jos ihminen osaa puhua niin miksei voi vastata... Miksi on vain hiljaa... Eikö hän pidä minusta... Mitä olen tehnyt väärin... Milloin saan vastauksen... Turha kysyä kun ei se vastaa kuitenkaan... Mikä hitto on edes mutismi?! Jos hän valitsee kenelle puhuu, miksi juuri minä olen se jolle ei puhuta...

Jotkut alkavat sitten puhua kuin pikkulapselle. Minulla on ymmärrys! Vaikka kaikki eivät puhu niin silti saattaa olla ns.täysijärkinen. Voi silti käyttää jotain muuta kommunikointi keinoa. Ja kyllä, kyllä on olemassa ihmisiä jotka eivät osaa puhua ja ymmärrystä ei välttämättä heillä ole.

Jotkut kun sanovat että esim.kassalla työntekijälle voi tulla paha mieli tms. jos en tervehdi. Mutta kerkeävätkö ne oikeasti ajatella jokaisen erikseen,  tervehtikö edellinen asiakas vai ei. Kun kuitenkin on jo seuraava siinä.