Tällä viikolla se on ollut erittäin vaikeaa. En ole pysynyt yhtään. Hetken pysyn korkeintaan ja sitten en enään. Tosin syynä ei ole mutismi. Olen vain ollut liian väsynyt.
Tunneille menokin on satunnaisesti vaikeaa. Joskus riittää että minulle sanotaan että pitää mennä. Joskus en silti mene. Tunnen kellon mutta siinä on joku. En halua mennä myöhässä, en halua kuitenkaan mennä ihan samaan aikaan muiden kanssa kun en pääse vapaasti liikkumaan.
Sitten jos en ole tunneilla niin monet suuttuu, enkä aina osaa kertoa siihen syytä miksi en ole. En tiedä itsekään, en voi kertoa muillekaan. Haluaisin tietää ensin syyn itse. Mutta en tiedä. Aina ei edes ahdista mutta en vain voi olla. Muiden äänetkö? Oman ajan tarve? Toisaalta se tunne saattaa tulla jo heti aamusta, jolloin olen saanut olla koko yön ja aamun itsekseni. Ei sitä voi selittää erilaisuudella, vaikka kaikki ovat erilaisella silti pitää voida käydä koulua!
Minulle on jopa ehdotettu koulun lopettamista. Mutta sitä en pidä vaihtoehtona. Se on niin huono asia. Haluan käydä koulua, mutta välillä se on vain niin raskasta etten jaksa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lehtijuttu
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...
-
Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to... -
Vihdoin se on taas alkanut, saan puhuttua. En enää joudu kirjoittamaan. Tai vihko on aina mukana kuitenkin, varmuuden vuoksi jos tulee pie... -
Tämä odotus alkaa tehdä mut aivan hulluksi. Mutta ymmärrän että on vaikea löytää sopiva paikka, sopiva yksikkö, sopiva yksikkö ja siihen sa...
hmmm luen nyt ekaa kertaa mutismista mut enkää oo lukenu kaikkia mut ootko koskaan törmänny sitten sellaiseen ihmiseen jonka kaa luontevasti oot puhunut tai puhunut ja ootko huoamnnut silloin kun oelt puhunut että olet pystynyt enemmän puhumaan muiden kanssa tää siis kun lui net joku poika oli alkanut puhua pälpättääs sen verta kerkesin luaksta kello on täälä jo mitä on. mut sitten kun oot ittekses niin huomennna aamulla sä oot tottuntu siihen hiljasuuten ja sitten ne puhe tilanteet on alotettava alusta ja se alkaa hermostuttaa oisko helpompaa et sillon ku nsulla tällänen ongelma niin koulussahan perjaatteessa voisi olla sun paikalla sitten video taulu ja sä oot tunnilla mutta kotona?..
VastaaPoistakuvitteletko et joku suuttuu sulle vai onko näi ntaphtunut ja mikä ol ise tilanne sitten msitä sulel joku suuttui? mulla oli tällänen tilanne itellä et jos tein jonkun omasta mielestä mokan niin kannoin sitä ristiä sitten pitkään ja aina luulin et se toinen on mulel vihanen ja en sitten osannut puhua siitä silel toiselle vaikka sille se oli jo kuitattu se homma.
mikä siinä vapaasti liikkuamttomuudessa sitten ahdistaa? kosketus vai mikä? ketkä sulel on ehdottanut et kannattaa lopettaa koulu?-
Alussa en puhu oikein kenellekään. Eli en ole törmännyt sellaiseen ihmiseen kenen kanssa puhun heti luontevasti.
VastaaPoistaSaatan helposti kuvitella että minulle suututaan, aina se ei pidä kuitenkaan paikkaansa.
On ehdotettu koulun lopettamista, mutta sen saatoin ymmärtää väärin.