En tykkää sunnuntaista, asiointi

Jotenkin kamalasti aina odotan uutta viikkoa, se on uusi mahdollisuus. Mutta aina sunnuntaina tulee inhottava olo. Jotenkin aina joka ikinen sunnuntai jännitän alkavaa viikkoa. Vaikka minua ymmärretään nykyään todella hyvin. Saan nykyisin helpommin apua kuin ennen.

Sunnuntaina lähden yleensä kotoa. Sitten ei tarvitse maanantaina herätä niin aikaisin. Ja voin vielä aamulla levätä pidemmän aikaa. Ja laittaa vielä viimeiset viestit alkavaa viikko varten. Helpompi on sähköpostia laittaa kun on yksinään. Saa ajateltua paremmin. Joskus kun on vaikea keskittyä, seuraan kaikkia muuta. Yksin on senkin takia helpompi olla itekseen.

Useimmiten en enään tähän aikaan ole sunnuntaina kotona. Mutta tämän kerran on poikkeus. En tiedä mihin aikaan saan kyydin. Se on mukavaa lähteä kotonta. Se on parasta sunnuntaissa. Mutta se kestää vain sen yhden yön että voin olla täysin rauhassa. Tai onhan siinä minulla joskus kaveri tai sukulainen mutta ei sillä sen väliä. Maanantai aamuna olen yleensä yksin pari tuntia.

Huomenna varmaan pitää käydä taas vaihteeksi apteekissa. Se onnistuu ihan hyvin. Joskus saatan jumiutua kun aina ne tulevat kysymään tarvitsenko apua. Jotenkin jään sitä sitten ajattelemaan. Mutta kykenen näyttämään "ei". Onneksi se tunne ei kestä kauaa. Kaupassa saattaa tulla tälläinen kassalla. Mutta sekin menee useimmiten nopeasti ohi itsestään.