perjantai 16. joulukuuta 2016

Miten tulen koskaan pärjäämään?

Jatkuvasti tulee jumiutumisia. En voi kertoa. En millään lailla sanoa mikä on, kun en ymmärrä itsekään. Yleensä siitä kun en tiedä mitä tapahtuu. Pelkään vain sitä hetkeä kun se jumiutuminen tulee tilanteessa jossa ei todellakaan saisi tulla.

Usein olen miettinyt koulun lopetusta, mutta koitan jatkaa. Avustaja on tehnyt asian eteen niin paljon. En voi edes kertoa miten paljon. Olen koittanut hänelle suoraan kertoa mutten osaa. Mutta luulen että hän tietää.

Olen niin odottanut tätä viikonloppua. Tämä viikko väsytti minut. On ollut pitkiä päiviä. Olikohan yhtenäkään päivänä koko päivää? En muista. Maanantaina ainakin loppupäivän kokonaan. Tiistaita en muista ollenkaan. Keskiviikko. Mitä silloin oli? En muista. Torstaina oli muuta. Ja tänään perjantaina huono. Olin aamun koulussa ja sitten jumiuduin. Ja asuntolan työntekijä vielä provosoi lisää. En voinut liikkua mihinkään suuntaan. Ja varmaan sitäkin ärsytti kun en vastannut tai reagoinut millään lailla. Kyse ei ollut kuitenkaan mutismista, yleensä puhun kyseiselle henkilölle normaalisti. Kyllä minuakin ärsyttää jos joku ei vastaa minulle millään lailla. Vaikka koitan kertoa jotain tai pyytää jotain, mutta en saa vain vastausta. Niin ärsyttävää. Eli minä itse ole ärsyttävä :-D paitsi etten voi asialle mitään, mutta voiko se toinen? Ei voi tietää.

Ehkä joululoma tulee tarpeeseen. Ihan kaikille. Saa levättyä, oikeasti... Meillä on tietääkseni pitkä joululoma. Ehkä siihenkin saatan sitten kyllästyä :-D mikään ei siis ole minulle taaskaan hyvä ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hyväksyn vain asialliset kommentit

Lehtijuttu

Selektiivinen mutismi lapsella ja aikuisella – Noora lakkasi puhumasta - Hyvä olo - Ilta-Sanomat Mietin jonkin aikaa suostunko, juteltiin to...